Elokuva
Ajanlaskumme alussa pienen alkuasukasheimon toivottomimmat tunarit, ikuinen sählääjä Zed (Jack Black) ja tämän ujo hännystelijä Oh (Michael Cera), toistensa parhaat ja ainoat kaverit, ovat muiden jatkuvassa epäsuosiossa loppumattomien munausten takia. Zedin sydän sykkii kylän kaunottarelle Mayalle (June Diane Raphael) ja Oh on toivottoman rakastunut samanikäiseen Eemaan (Juno Temple), joka kosijansa tavoin on vielä neitsyt. Mielitietyt eivät kuitenkaan ole kiinnostuneet tyrkyistä hakkailijoistaan kuin korkeintaan ystävinä. Kun tuhokaksikko onnistuu mokaamaan lopullisesti, he näkevät parhaaksi jättää Eedenin puutarhan ja lähteä kohti tuntematonta, maailman reunaa. Pitkällä ja lukuisia vastoinkäymisiä sisältävällä matkalla jätkät joutuvat moniin seikkailuihin ja tapaavat merkittäviä henkilöitä, kunnes kohtalo johdattaa äijät pahamaineiseen Sodomaan. Siellä selviää, onko Zed "Valittu", niin kuin vakaasti uskoo, ja pääseekö Oh koskaan eroon poikuudestaan. 

Raamatun ja siinä samalla aika ison lehden historiaa uusiksi kirjoittava Year One - kaiken alku ei ole se kaikkein älykkäin ja hienovaraisin primitiivikomedia, mutta neandertalisen rujon ulkokuoren alla piilee sympaattinen ja hyväsydäminenkin evoluutiosatiiri, konekiväärigageilla tulittava matka halki peruskoulun uskontotunneilta
tuttujen paikkojen ja tapahtumien. Ohjaaja Harold Ramisin sekä Konttori-sarjan jenkkiversion luojien Gene Stupnitskyn ja Lee Eisenbergin vähän turhankin täyteen ideoitu käsikirjoitus hyppii aikajanassa Mothy Python -klassikko Brianin elämän (1979) ja Mel Brooksin Mielettömän maailmanhistorian (1981) tavoin, kuitenkaan aivan yltämättä niiden absurdiin kekseliäisyyteen ja luovaan nerokkuuteen. Siinä samalla halvalla ja tasapuolisesti homoja, juutalaisia ja muita vähemmistöjä panevasta vitsivieteristä löytyy kyllä osumiakin, mutta eritoten äänekästä pieruhuumoria olisi joutanut karsia, eikä lukuisista hulluista hahmoistakaan ehditä kaikista ottaa tehoja irti, ennen kuin niiden kohtalo on jo sinetöitävä. 

Kulttikasarikomedioilla Latvasta laho (1980) ja Faijalla homma hanskassa (1983) kameran taakse siirtynyt sekä sittemmin hilpeät Minusta on moneksi (1996) ja Terapian tarpeessa (1999) tehnyt ohjaaja Ramis osui lähimmäksi maalia fiksun hauskalla Päiväni murmelilla (1993), eikä Year One - kaiken alku ole hassumpi jatke joukkoon, vaikka mitenkään tunnistettavaa kädenjälkeä siitä ei ole havaittavissa. Lajityypin kokeneena ammattimiehenä Ramis ei väännä leffasta halpahintaista parodiaa, vaan sommittelee tarinan sujuvaksi jatkumoksi ilman liian montaa irrallista sketsiä. Homma on myös lavastettu, puvustettu kuin maskeerattukin taitavasti asiaan kuuluvalla mauttomuudella. Hollywood-komedian tämän hetken ykkösnimen Judd Apatowin naurupajan tuotteena lopputuloksella onkin laatutakuu, vaikka lähellekään lafkan parhaimmistoa ei nyt päästäkään. 

Täysin pitelemätön nallekarhu Jack Black on omimmillaan omasta erinomaisuudestaan vakuuttuneena sekoilijana, jolle Junon (2007) poikaystävänä loistanut Michael Cera tarjoaa pohjimmiltaan fiksuna luuserina osuvan vastaparin, vaikka onkin selvästi enemmän sidekick rajoituksetta mellastavalle mentorilleen. Sivusta tukea antavat myös Oliver Platt dekadenttina ylipappina, Hank Azaria itse Abrahamina ja Superbadin (2007) mainio pikkumies Christopher Mintz-Plasse jälkimmäisen kovaonnisena Iisak-poikana. Judd Apatowin luottojengistä kuvissa kääntyvät lisäksi Bill Hader poppamiehenä ja Paul Rudd veljensä Kainin (David Cross) vihan kohteeksi joutuvana Abelina. Runsaasta naiskauneudesta edukseen erottuvat toistaiseksi lähinnä telkasta tuttu Olivia Wilde Sodoman seksikkäänä prinsessana ja erityisesti aivan mahdottoman suloinen uusi löytö June Diane Raphael.

Yhteenveto
Pipliaa härskisti alta lipan vetävä puupääkomedia ampuu sopivasti yli, osoittaa riittävän huonoa makua ja antaa höveleille näyttelijöille tilaa temmeltää, mutta ei kirjoita itseään lajityypin historiaan.