Elokuva
Nick Twisp (Michael Cera) ei sovi joukkoon. Nuori herra, jonka maailmankatsomus on kuin vanhalla katkeralla miehellä, diggailee yli kaiken Frank Sinatraa ja viihtyy parhaiten yksin himassa villien seksuaalisten fantasioidensa parissa. Kuppi meinaa kuitenkin lopullisesti kaatua kun Estelle-äidin (Jean Smart) rekkakuskipoikaystävä Jerry (Zach Galifianakis) tekee kuprun autokaupoissa paikallisen laivastotukikohdan kovapäisille monneille ja saa sen tason pieksäjäisuhkauksia, että uusioperhe Twisp pakkaa kamansa räjähtäneeseen asuntovaunuun ja vaihtaa maisemaa.

Surkealla leirintäalueella Nickin elämään astuu saman ikäinen Sheeni Saunders (Portia Doubleday), ihastuttava naisen alku, joka kyllä ystävystyy Nickin kanssa, mutta haaveilee Ranskasta ja ranskalaisista, jotka ovat maailman parhaita rakastajia ja pelotonta sakkia. Kun Twispit sitten päättävätkin palata kotiin, Nickille tulee kiire tehdä lähtemätön vaikutus Sheeniin ja niin valokiilaan astuu Francois Dillinger (Michael Cera), Nickin sosiopaattinen alter ego. Ketjussa röökaava ja Clark Gable-viiksillä varustettu hurmuri Francois tietää naisten hurmaamisesta kaiken ja jonka kontroversiaaleja neuvoja seuratessaan Nick aloittaa ennen näkemättömän riiauksen, joka pitää sisällään valheita, sumutuksia, tuhopolttoja ja miltei jokaisen voimassa olevan lain rikkomista.

Miguel Artetan ohjaama Youht in Revolt on erilainen nuorisokuvaus, Fight Club-mausteilla tehostettu booli, jonka tehot ovat sen rikkaassa dialogissa, anarkistisessa otteessa ja pääosan Michael Ceran mainiossa roolityössä. Lähinnä tv:n puolella (muutamia jaksoja mm. Ugly Bettya ja Six Feet Underia ja The Officea) kannuksia hankkinut Arteta ohjaa vahvasti, huomioi näppärästi nyanssit ja leikkii kuvakomppiksilla paikoin nerokkaastikin. Lisäkiksejä kokonaisuuteen antavat Peter Sluszkan mainion kapinalliset välianimaatiot. C.D. Paynen (Youth in Revolt: the Adventures of Nick Twisp (1993)) kulttiromaani on kääntynyt käsikirjoittaja Gustin Nashin näpeissä roisin ilkeäksi genrecocktailiksi, jolla on kuitenkin kaikesta huolimatta sydän paikallaan.

Monissa hienoissa sivurooleissa vakuuttanut Michael Cera (mm. Super Bad ja Juno, molemmat 2007) on vihdoin saanut vastuun koko leffan kannattelemisesta ja 22-vuotias nuorimies tekeekin vallan valloittavaa työtä. Cera löytää herkullisia yksityiskohtia nörtin Nickin ja kukkomaisen Francoisin välillä ja tasapainottaa koko elokuvaa rauhallisella olemuksellaan. Sivurooleissa nähdään myös taitavaa sakkia: Jean Smart on hilpeän irrationaalinen äiti Estelle, kulttikasvo Steve Buscemi Nickin ketku isä George ja komediaveteraani Fred Willard naapurin yliymmärtäväinen herra Ferguson. Ray Liotta poikkeaa kuvissa lyhytpinnaisena poliisina ja Justin Long söpönassuisen Portia Doubledayn jazztupakkaa enemmän kuin happea sisäänsä kiskovana Paul-veljenä.

Musaraidalla kuullaan kattava otos vaihtoehtorockia ja särmikkäämpääkin mekkalointia. Bändi- ja biisilista pitävät sisällään mm. Fruit Batsin (When U Love Somebody), Jacques Dutroncin (Les Cactus), Fleshpotin (Light of Love ja Happiness Trigger) sekä John Swihartin (Keys ja Nick and Sheeni Make Love). Bonuksena kuullaan Michael Ceran sooloesittämä herkistely I have A Boyfriend. Toivottavasti mukava kokkis laidasta laitaan-musaa löytää paikkansa mahdollisimman monen avoimesti kaikkeen uuteen suhtautuvan musadiggarin kotihyllyistä.

Yhteenveto
Fiksu, sanavalmis, ja paikoin vaarallisen anarkistinenkin komedia nuoren rakkauden kaiken alleen polttavasta voimasta.