Vuonna 1999 valmistuneen Blair Witch Projectin menestys sai useat aloittelevat elokuvantekijät puuhailemaan pikkubudjetilla digivideolle kuvattujen, lähinnä kotivideota muistuttavien hankkeiden parissa. Huhtikuussa 1999 tapahtuneista Columbinen koulumurhista inspiraationsa napannut, Ben Coccion debyyttiohjaus Zero Day - Nuoret tappajat kuuluu lajityypin onnistuneimpien tekeleiden joukkoon.

Zero Day - Nuoret tappajat ei suinkaan ole ainoa elokuva, jonka tekijöitä Columbinen tapahtumat ovat innostaneet. Tunnetuin lienee epäilemättä Michael Mooren amerikkalaista asehulluutta laajemmin dokumentoiva Oscar-palkittu Bowling for Columbine (2002), mutta myös Gus Van Sant (Good Will Hunting, 1997) pohjasi elokuvansa Elephant (2003) samaan tragediaan.  Flegmaattiseksi ja sekavaksi moititun Elephantin vastapainoksi Zero Day - Nuoret tappajat on suorasukainen ja kylmäävä tilitys verilöylyyn päättyneestä tapahtumaketjusta.

Kuten Columbinen koulumurhaajat Eric Harris ja Dylan Klebold myös Zero Day - Nuoret tappajat -elokuvan päähenkilöt pitävät videopäiväkirjaa, jolla kertovat verisestä suunnitelmastaan etukäteen. Todellisten esikuviensa tavoin he jättävät testamentikseen viestin, jossa kertovat nauhoista. Cal Gabriel (Calvin Robertson) ja Andre Kriegman (Andre Keuck) ovat kaikin puolin tavallisen oloisia amerikkalaislukiolaisia. Molemmilla on rakastava perhe ja sisaruksia, mutta ystäviä heillä ei toistensa lisäksi ole. Rivien välistä voidaan lukea molempien kärsineen jonkin asteisesta koulukiusaamisesta. Zero Day - Nuoret tappajat keskittyy verilöylyä edeltävien 11 kuukauden tapahtumiin poikien kuvaaman videopäiväkirjan muodossa. Elokuva on kokonaisuudessaan kuvattu päähenkilöiden näkökulmasta käsivarakameralla, mikä tekee siitä hätkähdyttävän toden tuntuista katsottavaa.

Realismia on omiaan lisäämään se, että poikien vanhempien rooleissa nähdään heidän todelliset vanhempansa, joiden on vaikea peitellä innostustaan ja ylpeyttään päästessään esiintymään poikiensa kanssa elokuvassa. Realismin tavoittelussa on menty jopa niin pitkälle, että eräitä kohtauksia on kuvattu näyttelijöiden kotona ja muissa heille tutuissa ympäristöissä. Nuoret amatöörinäyttelijät elokuvan keskeisissä rooleissa tekevät vakuuttavaa työtä, onnistuen luomaan hahmoistaan tavallisen naapurinpojan oloisia henkilöitä, joita on vaikea uskoa kylmäverisiksi tappajiksi, vaikka elokuvan alkusekunneilla Cal ja Andre julistavat olevansa kahden miehen armeija. Videopäiväkirjaansa pojat dokumentoivat projektinsa suunnittelua ja etenemistä. Mukaan mahtuu myös otoksia perhejuhlista, hammaslääkärikäynneistä ja muista arkipäivän tapahtumista. Cal ja Andre käyttäytyvät kameran edessä kuten kuka tahansa ikätoverinsa: he pelleilevät, vitsailevat ja usein unohtavat etukäteen sovitut repliikkinsä. Kuitenkin punaisena lankana on koko ajan hyytävä varmuus lähestyvästä "nollapäivästä", jolloin he iskevät kouluunsa tarkoituksenaan tappaa mahdollisimman monta ihmistä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Ben Coccio lienee tietokonepelien harrastaja, sen verran alleviivaten tarinassa korostetaan, että pojat eivät saaneet innoitusta veritekoihinsa sen enempää tietokonepeleistä, musiikista kuin elokuvistakaan. Missään vaiheessa katsoja ei kuitenkaan saa vastausta mielessään pyörivään kysymykseen: mikä ajaa ulkoisesti fiksun oloiset pojat suunnittelemaan ja toteuttamaan silmittömän verilöylyn? Toki päähenkilöt julistavat kateuttaan ja vihaansa suositumpia luokkatovereitaan kohtaan. Erityisesti vihan kohteena tuntuu olevan tietty menestynyt urheilija, jolla pyyhkii myös taloudellisesti hyvin. Pelkkä kateus tai viha eivät kuitenkaan riitä heidän tekojaan selittämään. Ben Coccion mukaan syyt, jotka johtivat Andren ja Calin epätoivoisiin tekoihinsa, on tarkoituksella jätetty pois elokuvasta, sillä heidän teoilleen ei ole olemassa selityksiä.

Videopäiväkirjassaan pojat kohottavat itsensä jumalan asemaan, tavallisten ihmisten yläpuolelle, julistaessaan suunnitelmansa aukottomuutta ja lopullisuutta. Erityisen tarkkoja he ovat siitä, että kukaan ulkopuolinen ei pysty arvaamaan heidän aikomuksiaan, onnistuen myös tässä pyrkimyksessä täydellisesti.
Kahden miehen armeijamme saa jokseenkin vaivattomasti käsiinsä tulivoimaisia ampuma-aseita ja räjähteitä, mutta tämänhän toki kaikki Bowling for Columbinen nähneet tietävätkin. Elokuvan loppupuolella koulun valvontakameroiden kautta nähtävä lopullinen isku on rujossa realismissaan rajua katsottavaa. Etenkin herkemmille katsojille Zero Day - Nuoret tappajat on omiaan aiheuttamaan ahdistusta ja unettomia öitä.

Kuva
Vaikka DVD:n 1.33:1-kuvasuhde tuntuukin oudolta vain pari vuotta sitten valmistuneessa elokuvassa, on kyseessä kuitenkin alkuperäinen kuvasuhde. Kapea kuva ahtaine sommitelmineen sopiikin hyvin elokuvan kuvaamaan aihepiiriin.

Elokuva on kuvattu pääasiassa digivideolle, joten kuvan laadulta on turha odottaa liikoja. Kohinaa, liikesumeutta, omituisia värisävyjä - kaikkia edellä mainittuja ilmiöitä levyltä löytyy. Kyse on kuitenkin pääasiassa kuvausvaiheessa syntyneistä virheistä, joista osa kaiken lisäksi lienee täysin tarkoituksellisia. DVD:n masterointivaiheessa syntyneitä virheitä kuvasta on vaikea havaita.

Ääni
Kaksikanavainen Dolby Digital -ääniraita on varustettu - täysin turhaan - surround-bitillä. Mitään tilainformaatiota levylle ei ole tallennettu, vaan äänikuva ankkuroituu tukevasti eteen keskikanavaan. Kuvausolosuhteet huomioiden elokuvan dialogi on taltioitunut hämmästyttävän kirkkaasti, eikä tämän elokuvan tapauksessa oikein muulla ole väliä.

Musiikkia elokuvassa käytetään erittäin niukasti, vaikka tekijätiedoista säveltäjän nimi löytyykin.

Lisämateriaali
Takakansi ei mainitse elokuvan lisämateriaalista mitään, joten englannintaitoista katsojaa odottaa positiivinen yllätys.

Kommenttiraita
Äänessä ovat ohjaaja-käsikirjoittaja Ben Coccio sekä toista pääosaa näyttelevä Andre Keuck. Kundit kertovat rennosti elokuvan tekemisestä, tarinan taustoista ja muista elokuvaan liittyvistä huomioista.

Trailer (1:32 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Huomattavan pehmeällä kuvalla varustettu mainospätkä elokuvasta.

The Making Of (8:23 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Kovin informatiivisesta dokumentista ei ole kyse, vaan käsivarakameralla kuvattu kooste esittelee lähinnä elokuvan tekijöitä hengailemassa kuvauspaikalla.

Making the crosses (0:46 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Tämä katkelma kiinnostanee lähinnä puutöiden harrastajia. Näemme Ben Coccion kokoamassa elokuvassa nähtäviä puisia ristejä. Surrealistista.

Screen tests (1:43 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Kohtauksia Andre Keuckin ja Calvin Robertsonin koekuvauksista.

Home footage (2:54 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Juuri sitä. Tekijöiden kotivideoarkistosta poimittuja kohtauksia, joista nähdään otteita elokuvan alkutekstien aikana. Joukossa on katkelmia Calvin Robertsonin viisivuotissynttäreiltä sekä Andre Keuckin 12-vuotiaana tekemästä tieteiselokuvasta. Onneksi kooste ei ole tämän pidempi.

Talent Files
Lyhyet englanninkieliset, tekstimuotoiset esittelyt Ben Cocciosta ja kahdesta pääroolien näyttelijästä.

Yhteenveto
Zero Day - Nuoret tappajat on videopäiväkirjan muotoon tehty, hätkähdyttävä sukellus kahden, ulkoisesti normaalin nuoren miehen järjettömästä ristiretkestä. Elokuva tosin herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.