Elokuva
Roger Cormanin The Little Shop of Horrors on kiistatta yksi kauhukomedian klassikoista, ikimuistettava hupailu, jossa kukkakaupan toheloakin tohelompi apulainen Seymour (Jonathan Haze) saa kaupan menestymään kasvattamalla uuden, ihmislihaan mieltyneen kasvilajin. Sama tarina elokuvattiin uusiksi vuonna 1986, jolloin pääosissa nähtiin mm. Rick Moranis ja Steve Martin. Aivan alkuperäinen juontaa juurensa ilmestymisvuoteen 1960, ja tästä klassikosta julkaistiin nyt aivan uusi, värillinen versio.

Ensimmäisenä on pakko mainita harvinaisen paha moka julkaisussa; takakanteen on livahtanut kokonaan väärän leffan esittelyteksti! Tämä, sekä hirmuinen Jack Nicholsonin mainostus saivat hieman epäilemään, mutta levy kyllä sisältää sen elokuvan minkä pitääkin. Niin ja totta, nuori Jack Nicholson kyllä esiintyy hyvin pienessä sivuroolissa. Ei sen vuoksi olisi tarvinnut koko elokuvaa myydä markkinoille miehen nimen avulla, vaikka kyseinen masokistin rooli onkin erittäin mieleenpainuva.

Päällimmäisenä elokuvassa paistaa roolihahmojen suoranainen aivottomuus. Poliisikomisarioita myöten jokainen hahmo on joko täysi idiootti tai muuten vain tyhmä. Voiton kaikista vie silti päähenkilö Seymour, jonka törmäily on kuin b-luokan versiota Charlie Chaplinista. Myös hänen naisystävänsä Audrey (Jackie Joseph), jonka mukaan kukkakaupan uusi markkinointivaltti nimetään, on suorastaan häpeäksi naissukupolvelle. Aivoton kana, jolla ei hissi nouse edes ensimmäiseen kerrokseen. Samaan sarjaan voi laskea vielä kaksi teinityttöä, jotka ihailevat Seymouria ja suunnittelevat samalla koulunsa paraatiauton kukkakoristeita. Kaupan varsinainen omistaja, Gravis Mushnik (Mel Welles) sen sijaan osoittaa vähäisiä älyn merkkejä tajutessaan mitä hänen kattonsa alla tapahtuu.

Paikoin överiksi vedetystä pelleilystä huolimatta näyttelijät ovat kuitenkin aivan loistavia. Komediaksi elokuvan pinnalliset vitsit ovat kuitenkin vanhanaikaisia, eivätkä jaksa enää naurattaa. Tästä huolimatta paikoin juuri näyttelijöiden ansiosta runsaan tunnin pituisen rainan viihdearvo on yhä korkealla, eikä tätä katsoessa kyllä aika tule pitkäksi. Loppuhuipennuksena nähtävä takaa-ajo sen sijaan tuntuu hienoiselta rimanalitukselta, tuoden mieleen Benny Hill Shown. Enää olisi puuttunut vain nopeutettu kuva.

Tekniikka
Julkaisu sisältää elokuvasta alkuperäisen mustavalkoversion sekä uuden värillisen version. Mustavalkoisen filmin värittäminen ajatuksena tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä, mutta kyllä siinä on erinomaisen hyvin onnistuttu. Leffan väriloisto on hieman vaalea ja paikoin liian valotetun näköinen, mutta kyllä tämä tarina ansaitsee värinsä. Perusteellista roskien poistoa filmille ei liene tehty, mutta niiden vähäisestä määrästä johtuen filmimateriaali on ainakin jotenkin puhdistettu. Roskien ja pystyjuovien määrä lisääntyy elokuvan loppua kohden hivenen, mutta roskia ei ole missään vaiheessa niin paljoa, että ne häiritsisivät katselua. Tämä koskee sekä väri- että mustavalkoversiota.

Ääniraidan pitäisi kannen mukaan olla 2.0, mutta tosiasiassa se toistuu pelkkänä Monona. Vanhaksi elokuvaksi ääniraita on ihan kelvollinen, eikä suurempia häiriöitä kuulla.

Lisämateriaali
Mustavalkoversion elokuvasta voisi lukea lisämateriaaliksi. Sen lisäksi julkaisu sisältää ainoastaan alkuperäisen trailerin.

Yhteenveto
Väritetty versio The Little Shop of Horrorsista on vetävä ja sopivasti kammottava hupailu, joka ei nykyään enää jaksa naurattaa. Se on silti ikivihreä kauhuklassikko, josta moni muistaa myös vuoden 1986 uusintaversion. Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, jos vanhemmat komediat miellyttävät. Kanteen läjäytetyistä 3 ja 15 vuoden ikärajoista 15 lienee se suositeltavampi, sillä paloitellut ruumiit eivät liene parasta viihdettä pikkulapsille.