Elokuva
Sir Arthur Conan Doylen luoma yksityisetsivä Sherlock Holmes on yksi eniten filmattuja fiktiivisiä hahmoja. Basil Rathbone esitti mestarietsivää vuosina 1939–1946 kaiken kaikkiaan 14 elokuvassa. Holmesin uskollista apuria tohtori Watsonia esitti Nigel Bruce. Universalin tuottajat olisivat mielellään jatkaneet elokuvasarjaa ja neljä uutta osaa oli esituotantovaiheessa. Rooliin kyllästynyt ja modernisoidun elokuvasarjan viimeisiin käänteisiin työlästynyt Rathbone yllättäen kieltäytyi jatkamasta sopimustaan. Vuonna 1946 valmistunut Prelude to Murder jäi hänen viimeiseksi Sherlock Holmes -elokuvakseen. Maailmalla elokuva tunnetaan hieman epäloogisesti myös nimellä Dressed to Kill.

Universalin 1940-luvulla tuottamassa elokuvasarjassa Holmes on tuotu outoon ympäristöön keskelle toisen maailmansodan myllerryksiä ja sotapropagandaa. Prelude to Murder on varsin nokkela ja kekseliäs rikos- ja murhamysteeri. Kertomuksessa on asteittaisesta modernisoinnista huolimatta ripaus aidon tuntuista klassista salapoliisitarinaa, mitä Sherlock Holmes -elokuvalta odottaakin. Vaikka se ei ylläkään parhaiden Holmes-tarinoiden tasolle, onnistuu se luomaan uskottavan murhamysteerin mestarietsivän ratkaistavaksi. Tapahtumat saavat alkunsa, kun Holmesin vanhalta koulukaverilta Stinky Emeryltä (Edmund Breon) varastetaan vähäarvoinen puinen soittorasia. tapauksessa outoa on, miksi varas valitsi arvottoman esineen, vaikka kokoelmassa olisi ollut runsaasti kallisarvoisia harvinaisuuksia. Pian selviää, eräs vanki on vankilassa tehnyt kolme identtistä soittorasiaa ja varastettu on yksi niistä. Holmes päättelee rasioihin liittyvän salaisen viestin, joka paljastaa yhä kadoksissa olevan ryöstösaaliin sijainnin. 

Tarinan ohella elokuvan parasta antia ovat loistokkaat näyttelijäsuoritukset. Vaikka Rathbone mitä ilmeisimmin oli jo kyllästynyt rooliinsa, ammattinäyttelijä ei anna tympiintymisensä näkyä suorituksessaan. Pikemminkin päin vaston Rathbone on päässyt entistä paremmin kosketuksiin Holmesin sielunelämän kanssa ja tekee yhden parhaista esiintymisistään kyseisessä roolissa. Samoin Nigel Bruce on elementissään tohtori Watsonina, joka tällä kertaa on erityisen merkittävässä roolissa rikosmysteeriä ratkaistaessa. Turhan usein Universalin tuottamasssa Holmes-sarjassa Watsonin osa oli jäädä toistaitoiseksi sirkuspelleksi. Viimeisessä elokuvassa roolihahmoa on kuitenkin vakavoitettu huomattavasti, vaikka komiikasta ei täysin olekaan luovuttu. 

Modernisoitu, 1940-luvulle siirretty tarina on hieman kaavamainen eikä erityisen omaperäinen. Frank Gruberin ja Leonard Leen kirjoittamaan käsikirjoitukseen on kerätty elementtejä useista Boylen alkupeäisnovelleista yhdistettynä ajankohtaisiin tapahtumiin. Seikkailuhenkinen tarina ei tuo selkeästi esiin Holmesin symkempiä puolia kuten huumeriippuvuutta, vaan hahmoja ja tarinaa esitetään aikakautensa mukaisesti viattomammin kuin uudemmissa, psykologisesti orientoituneemmissa Holmes-filmatisoinneissa. Oman aikakautensa tuotteena Prelude to Murder on kuitenkin kelpo viihdettä ja kiehtovat henkilöhahmot tekevät siitä nautittavan kokonaisuuden.

Tekniikka
Restauroinnin ansiosta elokuvan kuva ja ääni ovat kohtuullisen hyvälaatusia ikäisekseen. Filmin epäpuhtauksia kuten roskia tai naarmuja ei juurikaan ole. Muutoin kuva on kuitenkin varsin pehmeä, eikä tarkkoja yksityiskohtia ole nähtävissä. Ongelma korostuu erityisesti väritetyssä versiossa. Alkuperäisasuinen, restauroitu mustavalkoinen versio vaikuttaa hieman tarkemmalta ja luonnollisemmalta. Dolby Digital 2.0 -miksattu ääniraita on alkuperäisenä monoraitana toimiva. Dialogi ja musiikki toistuvat selkeästi ilman häiritseviä kohinoita.

Lisämateriaali
Levyllä ei ole lisämateriaalia.

Yhteenveto
Basil Rathbonen viimeinen Sherlock Holmes -elokuva on Universalin 1940-luvulla tuottaman mestarietsivästä kertovassa sarjassa keskivertoa kiehtovampi murhamysteeri. Salaperäiset soittorasiat kätkevät sisälleen salaisuuden, joka on ihmishenkeäkin arvokkaampi.