Nuori brittinäyttelijä Will Poulter teki lähtemättömän vaikutuksen elokuvakatsojiin heti ensimmäisellä roolillaan maanmainion nostalgisessa elokuvassa Son of Rambow (2007). Sen jälkeen ura jatkui uudella mantereella Yhdysvalloissa elokuvissa Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin (2010) ja menestyskomediassa Millerit (2013). Menestystä tuli myös Labyrintti -saagan ensimmäisessä osassa (2014), ja viimeinen näyttö onkin sitten suoraan huipulta, Bridgerin rooli Alejandro G. Inarritun menestyselokuvassa The Revenant, jossa Poulterin vastanäyttelijöinä olivat Leonardo Di Caprio sekä Tom Hardy. FILMIFIN sai tilaisuuden udella Poulterilta tunnelmia Oscar-palkintoja keränneen The Revenantin teosta.

FilmiFIN: Kuinka The Revenantin raskaat kuvaukset, jotka tehtiin kaikki ns. On Location, eli paikan päällä luonnossa, muutti suhtautumistasi ympäröivään maailmaan?

Will Poulter: Se sai minut vihaamaan luontoa, en ole käynyt ulkona kuvausten jälkeen (naurua). Vakavasti puhuen The Revenant sai minut toden teolla miettimään ympäristöä uudella tavalla, huomioimaan pienemmätkin luonnon osaset ja varsinkin ymmärtämään oman paikkani kaiken kiertokulussa. Sen tekeminen todella herätti näkemään kaiken sen, mitä ympärillämme on ja kuinka pahasti se on nykyään uhattuna.

FF: Olemme saaneet paljon kuulla, että The Revenantin kuvaukset olivat äärimmäisen raskaat ja intensiiviset.

W.P.: Fyysisesti ne olivat haastavimmat mitä koskaan olen kokenut, ja mitä keskustelin muiden mukana olleiden kanssa, he ovat asiasta täysin samaa mieltä. Olosuhteet Kanadassa ja Argentiinassa olivat äärimmäisen haastavat, mutta minulle intensiivisimmät kohtaukset olivat keskinäiset hetket niin Leon kuin Tominkin kanssa. He ovat niin konkreettisesti sisällä roolihahmoissaan, että tuntui kuin olisin jakanut näyttämön Di Caprion Hugh Glassin ja Hardyn John Fitzgeraldin kanssa, en niinkään näyttelijöiden.

FF: Kuvaukset tehtiin aidoilla tapahtumapaikoilla äärimmäisissä olosuhteissa, loukkaantuiko ketään oikeasti?

W.P.: Ei ainakaan eläimet (naurua). Me olimme kaikki, näyttelijät ja tekniikka, niin kaukana miltään mukavuusalueelta, ettei sitä voi edes uskoa. Kylmyys, väsymys, kosteus ja kaikki muu mitä tuo ihana luonto nyt voi tarjota pakkasi päälle koko ajan, mutta en usko, että elokuvaa olisi millään muulla tavalla voitu edes tehdä. Alejandro oli alusta alkaen suunnitellut The Revenantin tehtäväksi oikeasti, siis oikeasti siinä määrin kuin se on turvallisesti ja järkevästi mahdollista, emme siis usuttaneet karhua Leon kimppuun oikeasti (naurua).

FF: The Revenantin pääkuvaaja, FilmiFInin toimituksessa vaatimattomasti Kamerajumalaksi nimetty Emmanuel Lubezki, joka sai työstään Oscarin, kuvasi elokuvan pelkissä luonnonvaloissa, se mahtoi tuoda paineita myös näyttelijöille?

W.P.: Ja se toikin (naurua). Luonnonvaloilla kuvattaessa sinulla on vain ja ainoastaan rajallinen aika käytettävissäsi otosten taltioimiseen ja se, jos joku, piti kaikki hereillä. Mutta samalla se toimi myös polttoaineena, saaden koko ryhmän pyrkimään jokaisella kerralla aina parhaimpaansa, tietäen, että jos joudumme tulemaan takaisin korpeen seuraavana päivänä, lumi on voinut joko jo sulaa tai sitten sitä on yön aikana tullut metri lisää. Painetta piisasi, mutta se oli hyvää painetta.

FF: Kuulostaa melkein sotilaalliselta operaatiolta, jos yksi pala putoaa, kaikki putoaa.

W.P.: Sitähän se muuten olikin. Kaikkien piti olla joka hetki hereillä, sillä jos yksi osa-alue olisi romahtanut, siitä olisi syntynyt dominoefekti, joka olisi vaikuttanut kaikkeen tekemäämme.

FF. Leonardo Di Caprio ja Tom Hardy ovat huippunäyttelijöitä, ylistettyjä ja monin tavoin palkittuja, mutta mitkä ovat heidän eroavaisuutensa?

W.P.: Se mikä heitä yhdistää, on täydellinen ammattilaisuus, keskittymiskyky ja läsnäolo. Molemmat työskentelevät aina ns. täysillä, väsymättä. The Revenantissa suurin ero heidän välillään tulee siitä, kuinka he käyttävät dialogia. Tomin tapa ja tyyli puhua tekevät Fitzgeraldista aivan uudenlaisen antagonistin, murhaajan, jolla tuntuu olevan myös sanottavaa tavanomaisen murahtelun sijaan. Leo sen sijaan sai, tai joutui, näyttelemään suurimman osan pelkällä elekielellä, josta kyllä tuli esille kaikki ne hirvittävät tunnetilat ja myrskyt, joita Hugh joutuu käymään läpi.

FF: Entäs sitten Alejandro G. Inarritu, yksi tämän hetken ylistetyimpiä elokuvaohjaajia, miten hän poikkesi taiteilijoista, joiden kanssa olet aiemmin työskennellyt?

W.P.: Kuvaustilanteessa hän on läsnä, todella läsnä. Hän on myös äärimmäisen kohtelias, älykäs ja hauska. Hänellä on suuri sydän ja loistava huumorintaju. En voi edes kuvitella ketään muuta tekemään The Revenantia, Alejandron visio elokuvasta oli ensimmäisestä hetkestä asti kirkas, päämäärä, jonne hän johti meitä parhaalla mahdollisella tavalla.

FF: Mikä mielestäsi on The Revenantin viesti?

W.P.: Niitä on useampikin. Tärkeimpänä ehkä sanoma perheen tärkeydestä, perheen, jonka merkitys ylittää jopa koston. Perhe ei välttämättä ole ikuinen, kuten hyvin tiedämme, joten sen arvostaminen on kaikkein tärkeintä, sillä meiltä voidaan ottaa kaikki pois silmänräpäyksessä. Se, ja tietenkin meitä ympäröivän luonnon ymmärtäminen.

FF: Millaisena pidät nyt The Revenantin tekemistä?

W.P.: Oli etuoikeus olla siinä mukana. Saada näytellä idolini Leonardo Di Caprion ja Tom Hardyn kaltaisen mestarin kanssa oli unelmien täyttymys. En usko, että toista samankaltaista kokemusta tulee enää vastaan, sillä Alejandro on ohjaajana niin uniikki, etten usko, että kukaan pystyy enää luomaan samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Eikä varmaan kovinkaan moni lähde vapaaehtoisesti yrittämään kuvausta luonnon armoilla, kuten me sen teimme (naurua).

FF: Seuraavaksi sinut nähdään David Michodin elokuvassa War Machine Brad Pittin rinnalla, mitä voit kertoa siitä?

W.P.: War Machine on satiiri Amerikan sodasta Afaganistanissa, keskittyen ihmisiin, jotka ajavat sitä tukevia kampanjoita suurelle yleisölle. Brad on siinä loistava, yhtä aikaa hauska ja täysin uskottava. Oma roolini merijalkaväen miehenä, joka saa kokea sodan todellisuuden, on tyystin erilainen. Mutta elokuvasta tulee yhtä aikaa hauska, sekä myös fiksu ja ajatuksia antava.

FilmiFIN kiittää Will Poulteria ja Fox-Paramontia korvaamattomasta avusta tämän jutun tekemisessä.