Elokuva
Pingviinien matkan, Madagascarin ja Happy Feetin myötä olisi voinut kuvitella pingviiniviihteen saturaatiopisteen jo olevan saavutettu, mutta mitä vielä: ensi vuonna valmistuvaa Madagascarin jatko-osaa odotellessa perheen pienimpiäkin pilttejä viihdytetään lainelautailun maailmaan sijoittuvalla pingviinianimaatiolla Surf’s up – tyrskyn ratsastajat. Suomen-julkaisu tapahtuu sinänsä otolliseen aikaan, että sallittu-leimalla varustettuja koko perheen elokuvia on päätynyt viime aikoina teatterilevitykseen kovin niukasti. Sydämellisen ja pieteetillä käsikirjoitetun Rottatouillen rinnalla Surf’s up tuntuu kuitenkin räikeältä ja tarpeettoman melskeiseltä hutaisulta.

Cody Maverick on urheilullinen pingviiniteini, jolle surffaaminen on kaikki kaikessa. Kotoaan Antarktikselta hän lähtee pitkälle matkalle kohti trooppista Pen Gu -saarta, tarkoituksenaan osallistua idolinsa, surfguru Big Z:n, muistokisaan. Matkalla Cody kohtaa jos jonkinmoista viilettäjää ja ihastuu ikihyviksi linjakkaaseen uimavalvojaan Laniin. Kun saarelta löytyy sparrausavuksi vielä Codyn kykyihin uskova vanha ja erakoitunut surffihippikin, vaikuttavat nuoren tulokkaan pullat olevan hyvin uunissa. Ankaran harjoittelun myötä Cody oppii luottamaan itseensä, ja saa myös terveellisen oppitunnin siitä, että rehti hauskanpito on voittoa tärkeämpää. Kaikki eivät vain tunnu olevan asiasta samaa mieltä.

Surf’s up – tyrskyn ratsastajat edustaa amerikkalaisen animaatioviihteen köykäisempää laitaa. Juoni ja hahmot ovat peräisin samasta faabeligeneraattorista kuin useimmat muutkin isojen animaatiostudioiden tekeleet: on määrätietoinen ja oikeamielinen sankari (Cody / Antti LJ Pääkkönen), sankarin lojaali, mutta kananaivoinen sidekick (Chicken Joe / Petteri Summanen), tatuoitu pahis, joka välittää vain voitosta (Tankki / Sasu Moilanen), sulavalinjainen biitsipimu (Lani / Sara Welling) ja trion verran pörröisiä ja suloisesti teputtavia pikkupinguja. Jokaiselle on tarjolla jotakin, mutta omaperäisyyttä ei nimeksikään. Kertomus on asetettu niin kovin trendikkään valedokumentin kehyksiin, mutta satunnaista kameramiesten muksintaa lukuunottamatta tästä ulottuvuudesta ei saada mitään irti. Tarinassa, ja siinä kuinka se kerrotaan, on enemmän vauhtia kuin ajatusta.

Teatterilevitykseen ainoastaan suomeksi dubattuna tuleva Surf’s up on kuitenkin kohtuullisen kekseliäästi suomennettu, mikä vähentää huomattavasti aikuiskatsojan angstia. Aikuisille suunnattuja vitsejä riittää yllin kyllin, jopa siinä määrin, että suuren osan kaskuista voi olettaa menevän pieneltä lapselta ohi. Rennon läpän lätinä hekotuttaa hetkittäin, mutta hyväntuulinen tyrskintä vaimenee sitä mukaa kun tarinan kliseisyys ja yllätyksettömyys käyvät ilmeisiksi. Koko perheen ajanvietteenä elokuva on kuitenkin kelvollinen. Pikselipingviinit ovat aseistariisuvan söpöjä ja piirrosjälki peruslaadukasta, aina hankalasti animoitavien veden ja aaltojen osalta jopa ensiluokkaista.

Yhteenveto
Surf’s up – tyrskyn ratsastajat on tuttu ja turvallinen kertakäyttöanimaatio, joka tarjoaa puolitoista tuntia koko perheelle sopivaa eskapismia, mutta hyvin vähän muuta.