CRS eli Consumer Recreation Service pyörittää asiakkailleen eräänlaista "peliä. "Peli" on erilainen jokaiselle siihen osallistuvalle. Herra van Orton pitää kuitenkin veljensä elettä taas yhtenä keinona pyytää häneltä rahaa, joka näyttäisi Conradilla olevan aina lopussa. Kylmäkiskoisten kohteliaisuuksien jälkeen Nicholas van Orton palaa synkkään kotiinsa. Klubillaan mies saa kuitenkin kuulla "pelistä" pelkkää hyvää, se on muuttanut monen tylsän ja itsekeskeisen elämän parempaan suuntaan. Herra van Orton haluaa muutosta elämäänsä, mutta on silti vielä epäileväinen, mutta olisikohan aika aloittaa "peli"?

Pitkä ja epäilynsekainen vierailu CRS-yrityksen tiloissa saa herra van Ortonin ottamaan haasteen vastaan. Mutta miksi hänet hylätään kesken "pelin"? Miksi "peli" on käynnissä koko ajan ja miksi sitä ei voi lopettaa? Mikä on "peliä" ja mikä on totta? Hyvää syntymäpäivää Nick!

En tiedä miten tätä elokuvaa kuvailisi muuten kuin sanoilla "superthrilleri". Se ei ole "jännäri" tai "thrilleri" sanojen varsinaisessa merkityksessä sen suoraviivaisen juonikulun vuoksi. Se on lakkaamatonta jännitystä ja sen momenttien jatkuvaa tykitystä - niitä ei hiota hellävaroen vaan ne ladataan ruudulle maksimitehollaan. Varjoinen maailma, sielultaan piinattu päähenkilö, lyhyet kuvavälähdykset ja kaikkialle seuraava kamera ovat Fincherin tavaramerkkejä, jotka mahdollistavat kaiken tämän lisäksi nerokas käsikirjoitus ei anna armoa juonelle - juuri kuin katsoja kuvittelee, että enempää ei yksinkertaisesti voi enää tapahtua... niin... enemmän tapahtuu!

Päähenkilöitä elokassa on ehdottomasti yksi ja hän on itseoikeutetusti Michael Douglas ja muiden on vain tyydyttävä näyttelemään mukana. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että elokuva on yksi Douglasin parhaita rooleja vaikkakaan ei ehkä niitä yllätyksellisimpiä. Douglashan on useampaan otteeseen näytellyt "vihattua" miestä. Sean Penn päähenkilön veljenä on ihan mukava valinta, mutta perhesiteet miesten välillä perustetaan lähinnä pelkkään dialogiin ja molempien miesten luonteenomaiseen, niin hullulta kun se kuulostaakin, leukaan. Kaunis Deborah Kara Unger yrittää siinä välissä sävähdyttää naispääosaroolillaan, joka periaatteessa on suhteellisen näkyvä, mutta ei anna sijaa nousta Sean Pennin rinnalle.

Mutta jälleen kerran Finhcer on luonut erinomaisen ahdastunnelmaisen eli suorastaan klaustrofobisen maailman elokuvansa puitteiksi. Ovela, mutta valitettavan aliarvostettu käsikirjoitus hakee vertaistaan genrensä seasta. Itse elokuvan ollessa loistava, ei itse julkaisun muista laatutekijöistä voida sanoa samaa.

Kuva

Elokuvan maailma on tummasävytteinen, kuten hyvin monet Fincherin elokuvista. Värit toistuvat luonnollisesti, mutta kuva on yllättävän rakeinen ja joissakin kohdissa kuvaan ilmestyy roskia, jotka ovat nykyään lähinnä vanhojen mustavalkoelokuvien ongelma. Tietenkin elokuvassa näytetään myös ns. vanhaa filmimateriaalia, jotka kuuluvat elokuvan juonenkulkuun kuvaten päähenkilön sielunmaailmaa omalta osaltaan, mutta nämä em. kuvahäiriöt eivät liity siihen millään tavalla. Anamorfinen 2.35:1 -kuvasuhde ei todellakaan tarjoile sellaista kuvaa, kuin kuluttaja tämän tasoisen ohjaajan elokuvajulkaisuilta odottaa.

Ääni

Hieman ihmetystä aiheuttaa 5.1-ääniraita tai oikeastaan sen totaalinen puuttuminen. Levyltä nimittäin löytyy ainoastaan Dolby Digital 2.0-raita, joka kyllä toistuu ihan kelvollisesti, joskin hieman vaimeasti. Toisaalta Howard Shoren tunnelmallista musiikkia olisi toivonut kuulevansa useammastakin kanavasta.

Lisämateriaali

Lisämateriaalia ei ole.

Yhteenveto

Vaikka The Game ei olekaan herättänyt niin paljon huomiota kuin muut Fincherin super-thrillerit Se7eninstä, Aliens 3:een ja Fight Clubiin sekä Panic Roomiin, voidaan sitä silti hyvällä syyllä pitää erinomaisena elokuvana. Jännitys ei lopu kesken missään vaiheessa, tunnelma on yhtä klaustrofobinen kuin muissakin Fincherin merkkiteoksissa ja näyttelijät antavat kaikkensa tämän jännityksen ylläpitämiseksi.

Näin ovelia jännityselokuvia ei tule kuin herra David Fincherin, jota voidaan melkein jo sanoa Hitchcockin vertaiseksi jännityksen mestariksi, ohjauksen kautta.