Elokuva
Ángela on nuori barcelonalainen tv-toimittaja, joka on paikallisella paloasemalla kuvaamassa jaksoa yötyöläisistä kertovaan reality-sarjaan ”Nukkuessanne”. Yö on poikkeuksellisen rauhallinen, eikä jutun juurta tahdo löytyä mistään - ei ennen kuin vanhempi naishenkilö soittaa asemalle hädissään ja pyytää apua. Ángela lähtee kameramiehensä kanssa pelastuskeikalle palomiesten mukaan, mutta koko porukka joutuukin keskelle aivan erilaista operaatiota kuin he alun perin kuvittelivat. Kerrostalohuoneistossa mellastaa ilmeisesti jonkinlainen virus, minkä vuoksi poliisi päättää eristää talon. Pian koko rappukäytävä on täynnä verenhimoisia eläviä kuolleita.

Espanjalainen, käsivaralla kuvattu zombiekauhuilu [Rec] on kiitetty ja palkittu, mutta loppujen lopuksi hyvin perinteinen sokkelosäikyttely, jonka hengästyttävä tempo pysyy yllä omaperäisen ja vauhdikkaan leikkauksen ansiosta. Itse tarina on moneen otteeseen kerrottu, mikä johtaa yllätysmomenttien tylpistymiseen ennalta-arvattaviksi kliseiksi. Kerrostalon yhteen rappuun sijoittuva elokuva on tapahtumapaikan tiukan rajauksen ansiosta kiitettävän klaustrofobinen ja ahdistava, muttei muutamia ilkeitä kuvia lukuunottamatta kovinkaan pelottava. Kuvaustyyliltään ja idealtaan se on selvä Blair Witch Projectin (1999) jälkeläinen, mitään uutta ohjaajakaksikko ei genreen tuo. Vuosikymmen BWP:n jälkeen Jaume Balagueró ja Paco Plaza ovat onnistuneet lähinnä keksimään pyörän uudestaan.

Kehyskertomus on poikkeuksellisen toimiva. Ángelan mukana liikkuva kameramies hoitaa työnsä tunnollisesti ja kuvaa kaikkea mikä liikkuu. Tapahtumien autenttisen dokumentoinnin ja niistä tiedottamisen varjolla kamera pidetään päällä tauotta aina siihen viimeiseen hetkeen saakka. Kamera kulkee kuvaajan mukana juuri niin kuin sen hysteerisessä paniikkitilanteessa voisi kuvitella kulkevan: kaoottisesti seiniä ja lattioita kolistellen, pysähtelemättä herkuttelemaan kanssaeläjien kauhulla tai yhtään millään muullakaan. Holtittomasti zoomaileva käsivara kieppuu ja tärskyy siinä määrin villisti, että lähtökohdiltaan [Rec]iä kovasti muistuttava Cloverfieldkin (2008) alkaa tuntua sen rinnalla yhdeltä pitkältä ja vakaalta Steadicam-ajolta. Dramatiikkaa luodaan korostamalla tapahtumien todenkaltaisuutta ja henkilöhahmojen kovin aidolta vaikuttavia pelkotiloja: huutamisen, kirkumisen ja siunailun määrää olisi huoletta voinut vähentääkin tunnelman siitä kärsimättä.

Elokuvan ohjaajien Balaguerón ja Plazan kannukset on hankittu nimenomaan kauhukuvien parissa. Balaguerón tekosia ovat mm. elokuvat Fragile - pahuuden ovi (2005), Darkness - pimeys (2002) ja Nimetön (1999), kun taas Plaza tunnetaan ehkä parhaiten Romasanta: The Werewolf Huntin (2004) nokkamiehenä. Vaikka [Rec]kään ei ole nappisuoritus, kannattaa modernin kauhun ystävien pitää näitä nimiä silmällä, sillä miesten työskentelytavassa on jotain kiehtovan innostunutta ja tuoretta. Ulkomaillakin mainiosti menestynyt zombientappoelokuva on yleisöjen ohella herättänyt myös markkinamiesten kiinnostuksen. Haaskalintuja ei voi syyttää ainakaan hidastelusta: [Rec]in jenkki-remake Quarantine on jo kuvattu, ja se saa ensi-iltansa syksyllä.

Yhteenveto
Tiivis ja napakka zombiekaahaus ei uudista kauhugenreä, mutta kelpaa mainiosti ajanvietteeksi. Sätkivällä käsivarakameralla kuvattu elokuva ei sovellu huonovointisuudesta helposti kärsiville.