Elokuva

Meksikolaisen Alejandro González Iñárritun ylistetty ja palkittu esikoiselokuva Amores perros tempaisee katsojan ensisekunneista alkaen kiihkeärytmiseen takaa-ajoon. Octavio (Gael García Bernal) ajaa hurjalla vauhdilla pakoon takaa-ajajia, hänen koiransa makaa vertavuotaen takapenkillä. Ketä hän pakenee ja minne hän on menossa, sitä emme vielä tiedä.

Takaa-ajo kuitenkin päättyy yllättäen rajuun kolariin vilkkassa risteyksessä. Tämä kohtaus yhdistää Amores perrosin kolme erillistä tarinaa, joita yhdistävät rakkaus (amor) ja koirat (perro).

Ensimmäinen tarina, Octavio y Susana, hyppää ajassa hieman taaksepäin. Tarina kuvaa köyhyysrajan tuntumassa elävää meksikolaisperhettä. Octavio on salaa rakastunut väkivaltaisen veljensä Ramiron (Marco Pérez) kauniseen nuoreen vaimoon Susanaan (Vanessa Bauche) ja haluaisi viedä tämän turvaan, pois väkivaltaisen miehensä ulottuvilta. Rahaa Octavio ansaitsee tappeluttamalla koiraansa brutaaleissa koiratappeluissa, joissa koirat ottavat toisistaan mittaa viimeiseen asti. Ramiro puolestaan työskentelee päivisin valintamyymälän kassalla ja tekee iltaisin aseellisia ryöstöjä. Poikien äiti puolestaan yrittää pitää riitaisen perheensä koossa.

Toinen tarina Daniel y Valeria kuvaa menestyvää kustantajaa, joka hylkää vaimonsa ja kaksi tytärtään kauniin valokuvamallin takia. Daniel (Álvara Guerrero) ostaa pariskunnalle asunnon, jossa on ammottava reikä lattiassa. Kustantajamme ei kuitenkaan ole niin menestynyt, kuin vaikuttaa, sillä hänellä ei ole varaa kunnostaa lattiaa. Valokuvamalli Valeria (espanjalainen Goya Toledo) loukkaantuu vakavasti elokuvan avaavassa kolarissa ja joutuu istumaan avuttomana pienen koiransa Richien kanssa neljän seinän sisällä. Samaan aikaan Danielia alkaa kalvaa epäilys siitä tekikö hän järkevästi jättäessään perheensä hetken mielijohteesta. Nerokkaalla tavalla Iñárritu peilaa asuntoon eristetyn valokuvamallin kohtaloa hänen rakkaan koiransa kautta.

Kolmas kertomus El Chivo y Maru, joka sitoo elokuvan tarinat lopullisesti yhteen, kuvaa rähjäistä kulkuria, joka kiertelee Meksikon kaduilla työntäen rojuilla lastattuja kärryjä valtaisan koiralauman ympäröimänä. Saamme tietää, että kulkuri, El Chivo (loistelias Emilio Echevarría) oli menestyvä perheenisä, joka hylkäsi perheensä liittyäkseen sandinisteihin, koska uskoi vallankumoukseen. Hänen kohtalonaan oli kuitenkin joutua kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankilaan, jona aikana hänen perheensä katkaisi kaikki yhteydet häneen. El Chivon vanginnut poliisi järjesti hänelle rähjäisen asunnon kaupungin laitamilta. El Chivo on myös menestynyt ammattitappaja, joka tunteettomasti listii rikkaita liikemiehiä poliisystävänsä toimeksiannosta. El Chivolla ei ole maailmassa muita ystäviä kuin koiransa, vaikka hän salaa seuraakin tyttärensä elämää.

Myös El Chivon elämä muuttuu peruuttamattomalla tavalla elokuvan avaavan kolarin seurauksena.

Vaikka koirat ovat tiiviisti mukana kautta elokuvan jäävät tarinan koirahahmot kuitenkin varsin ontoiksi. Koirat ovat tarinassa vain McGuffin, keino saada elokuvan henkilöt toimimaan. El Chivoa lukuunottamatta elokuvan ihmiset jäävät niinikään varsin etäisiksi katsojalle. Kaikesta huolimatta Iñárritun esikoiselokuva on varsin onnistunut episodielokuva, joka ei ainakaan sorru liialliseen kaunisteluun ja siloitteluun. Päinvastoin, tarinat ovat melkoisen karuja ja kaunistelemattomia.

Kuva

Anamorfinen kuva on laadultaan hyvinkin parempaa keskitasoa. Kuva on terävä, häiriötön ja elokuvan persoonallinen värimaailma toistuu sellaisena kuin sen on tarkoitus toistuakin. Kuvakohina pysyy yleisesti ottaen hyvin kurissa, vain parissa kohtauksessa kuvan taustoissa on havaittavissa hienoista kohinaa, ei kuitenkaan missään nimessä häiritsevässä määrin.

Ääni

Alkuperäinen espanjankielinen ääniraita on tallennettu levylle Dolby Digital 5.1 muodossa. Jostakin syystä DVD -soitin väittää kyseistä raitaa kaksikanavaiseksi. Ääniraita toistaa elokuvan tapahtumat kotiteatterin varsin hyvin. Hektisen miljoonakaupungin kiihkeät tunnelmat tunkevat ajoittain katselutilaan jokaisen kanavan kautta, joskin pääasiassa elokuvan äänimaisema painottuu vahvasti etukanaviin. Surroundkanavia kuitenkin hyödynnetään oivallisesti pitkin elokuvaa tilavaikutelman välittämiseen.

Lisämateriaali

Lisämateriaalia on mukana varsin niukasti, mutta jotain kuitenkin:

Neliminuuttisessa haastattelukoosteessa lyhyet kommentit esittävät ohjaajan lisäksi pääkuvaaja sekä keskeisten roolien näyttelijät. 15 -minuuttinen making of -dokumentti sisältää on hiukan keskitasoa kiinnostavampi taustadokkari elokuvasta ja sen tarinasta. Sekä haastattelut että dokumentti esitetään 1,33:1 kuvalla ja espanjankielisellä DD 2.0 ääniraidalla englanninkielisellä tekstityksellä.

Mukana on myös kaksi anamorfisella kuvalla ja DD 2.0 ääniraidalla esitettyä traileria sekä lyhyet biografiat kolmesta näyttelijästä ja ohjaaja Inarritusta.

Yhteenveto

Väkivaltainen, rujo ja uskottava. Amores perros on elokuva, jollaisen Quentin Tarantino tekisi, jos osaisi. Koirien ystäviä rauhoittanee lopputeksteistä löytyvä maininta, että elokuvassa ei todellisuudessa vahingoitettu eläimiä.