Elokuva
Avaruuden superrodut, Alien ja Predator, ottavat jälleen yhteen ihmiskunnan keskellä. Suuren luokan taistelu alkaa, kun Coloradolaisen pikkukaupungin liepeille putoaa kahden hirviön sekoitusta, PredAlienia, kuljettava alus. Tuplasti vaarallisempi olento alkaa kylvää tuhoa ympäri kaupunkia, mutta sen perässä on kostoa himoitseva saalistaja.

Suoraan Alien vs. Predator -elokuvan loppukohtauksesta alkava AVP 2 on edeltäjäänsä tunnelmallisesti synkempi ja raaempi, mikä osaltaan toimii orastavan elokuvasarjan pelastuksena. Siinä missä ykkösessä turvauduttiin etupäässä kahden megaluokan örkin väliseen suoraviivaiseen mättöön, on kakkosessa huomioitu myös monstereita ympäröivät kauhuelementit. AVP 2 tuntuu aidolta Alien- tai Predator-elokuvalta, mitä ei ensimmäisestä osasta oikein voinut sanoa. Ohjaajaveljekset Colin ja Greg Strause sekä efektimiehet Tom Woodruff Jr. ja Alec Gillis ovat palanneet pitkälti klassisten Aliens- ja Predator-elokuvien tyyliin, ja se jos mikä osoittautuu hyväksi vedoksi. Alienit ovat aikaisemmin tuntuneet näin uhkaavilta vain Ridley Scottin Alienissa ja James Cameronin Aliensissa, ja Predatorkin on saanut takaisin raa’an tyylikkyytensä.

Alien vs. Predatorin heikkouksiin kuului idea siitä, että ihminen voisi liittoutua Predatorin kanssa Alieneja vastaan. Tuo hairahdus on jäänyt unholaan jatko-osaa käsikirjoitettaessa, ja ihmisistä on jälleen tullut vapaata riistaa avaruuden pedoille, joista tuhovoimaisin on vaikuttava PredAlien. Kuningattarena lisääntymiskykyinen kahden lajin risteytys kansoittaa pikavauhtia ympäristöään verenhimoisilla jälkeläisillään, joten kukaan ei ole turvassa. Siispä elokuvan pääosissa ei nähdä Hollywoodin kirkkaimpia tähtiä, vaan korkeintaan televisiosta tuttuja naamoja, kuten viehättävä Reiko Aylesworth (24-sarja). Enimmäkseen pakenemisesta, huutamisesta ja lyhyistä dialogipätkistä koostuvat näyttelijäsuoritukset eivät kerää kehuja, mutta ajavat asiansa toimintajaksojen lomassa. Piristävää on se, ettei seuraavaa uhria osaa välttämättä ennalta arvata. DVD-versiossa on hieman enemmän gorea kuin teatteriversiossa, mikä miellyttänee väkivaltaviihteen ystäviä.

Tekniikka
Anamorfinen kuva (2.40:1) skaalautuu hyvin ja synkkä värimaailma toistuu erinomaisesti. Dolby Digital 5.1 -ääniraidassa on sopivasti potkua, eikä siinä ole korvin kuultavia häiriöitä.

Lisämateriaali

Elokuvan hienosti nimetyssä, kaksi levyä käsittävässä Extended Combat Editionissa on varsin mukavasti lisämateriaalia. Lyhyissä dokumenteissa käydään läpi elokuvan tekovaiheita sekä Alienien ja Predatorin suunnittelua. Strausen veljesten haastattelujen ohella mielenkiintoisimmasta annista vastaavat avoimesti työstään juttelevat efektimaakarit Tom Woodruff Jr. ja Alec Gillis, jotka ovat jo pitkään huolehtineet eritoten Alienin ulkoisesta habituksesta. Muu lisäsisältö koostuu muutamista kuvagallerioista sekä kahdesta kommenttiraidasta, joista toisella ovat äänessä veljekset Strause sekä tuottaja John Davis, ja toisella Woodruff – Gillis -kaksikko.

Yhteenveto
AVP 2 on varsin viihdyttävä scifitoimintakauhistelu, jossa kaikkien aikojen avaruushirviöt pääsevät pitkästä aikaa oikeuksiinsa. Mitään syvällistä moraalista opetusta elokuva ei sisällä, joten pieniä harmaita aivosoluja ei tarvitse turhaan vaivata.