Elokuva
Nuori ja energinen tyttönen Nim Rusoe (Abigail Breslin) elelee tutkija-isänsä Jackin (Gerald Butler) kanssa häkellyttävän kauniilla saarella. Faijan työ alkueläimien parissa vie tältä kaiken ajan ja huomion, mutta moinen kasvatuksellinen epäkohta ei harvinaisen vilkkaalla mielikuvituksella varustettua Nimia juurikaan haittaa. Tämä kun saa rauhassa leikkiä eläinystäviensä Fred-liskon, Selk-merileijonan ja Galileo-pelikaanin kanssa ja uppoutua rakastamiinsa Alex Rover-kirjoihin. Mutta kun iskä joutuu tutkimusmatkallaan merihätään, keltäpä tyttönen hakisi apua, ellei monien kirjojen mielikuvitussankarilta Alex Roverilta (Gerald Butler), jonka takana on oikeasti torikammoinen sanfranciscolaiskirjailija Alexandra Rover (Jodie Foster). Muutaman iimeilin jälkeen Alexandra päättää voittaa fobiansa ja lähteä auttamaan hädässä olevaa Nimia, mutta ensimmäiseksi kynäniekan pitäisi päästä edes asunnostaan ulos ilman paniikkikohtausta.

Kuinkakohan monta tuhatta kirjaa on kirjoitettu siitä, että elämä pitää ottaa omiin käsiin ja että pitää olla oman elämänsä sankari, ja kuinka monta sataa elokuvaa aiheesta on tehty? Nim ja Salainen saari on jälleen yksi variaatio aiheesta, jossa lapsuuden fantasiat tulevat todeksi, mutta sääli vain, ikävän keskinkertaisin ja pakkopullamaisin tuloksin. Ohjaajakaksikko Jennifer Flackett ja Mark Levin ovat tunkeneet pikkusievään ja opettavaiseen tarinaan tyystin turhia komediallisia aineksia, jotka eivät naurata ja pahimmillaan tuntuvat kuuluvan vallan eri elokuvaan. Liekö tuotantoyhtiö Walden Medialta sitten se suurin massi kadonnut hittisarja Narnian tehostepajoihin, sillä siinä määrin alkeellisilta Nimin efektit ja trikit alkeellisimmillaan vaikuttavat. Nimeltä mainitsemattoman vakuutusyhtiön mainoksissa tuhoa aikaansaava rottaperhe kun on kymmenesti eläväisempi ilmestys kuin Nimin saaren alkuperäinen asujaimisto. Hyvä, etteivät sentään mutterit erotu pelikaanin päälaelta.

Little Miss Sunshinella (2006) läpimurtonsa tehnyt Abigail Breslin on passelin pirteä kekseliään Nimin rooliin, joka viettää suurimman osan valkokangasajastaan muutaman oikean sekä mekaanisen eläimen kanssa. Jodie Foster on hiukan hukassa muutamalla viivalla hahmotellun fobiakimppunsa kanssa, mutta taitavana näyttelijänä Jodie saa rooliinsa tarpeeksi uskottavuutta, vaikka joutuukin kerran tai kaksi kompastumaan koomisesti. Karismaattinen Gerry Butler on hillitty isä, mutta huisin hilpeä Alex Rover, sanavalmis seikkailija ja Indy Jonesin sukulainen, aina hattua myöten.

Yleensä laatujätkän maineessa olevan Patrick Doylen score piirtää mollipohjilla kyynelkanavia kosiskelevia kulkuja toinen toisensa perään, vain muuttuakseen vartin välein yli-innokkaaksi sankariteemaksi vaskipuhaltimien pauhussa. Komean kuuloiseksi tuotettu musiikki toki lunastaa paikkansa ja Doyle shekkinsä, mutta seikkailuelokuviin voisi jo pikkuhiljaa alkaa keksiä muutakin musaa kuin variaatioita John Williamsin Tähtien sotien ja Indiana Jonesin teemoista.

Yhteenveto
Löysin rantein ohjattu ja epäpätevin efektein kuorrutettu Nim ja salainen saari on kaikesta hyvää tarkoittavuudestaan huolimatta siirappisimpien Disney-leffojen sisäsiittoinen jälkeläinen. Elokuva, joka ei kovasta yrityksestään huolimatta onnistu tarjoamaan minkään ikäiselle katsojalle yhtikäs mitään omaa, puhamattakaan mistään ennen näkemättömästä.