Elokuva
Dokumenttiohjaaja John Webster (Pölynimurikauppiaat, Sen edestään löytää) koki ilmastoherätyksen vuonna 2005. Kun luonnon ja säätilojen muutoksilta ei enää hyvällä tahdollakaan voinut ummistaa silmiään, heräsivät isot kysymykset. Miksi rikas länsimainen keskiluokka, jolla olisi varaa muutokseen, ei kykene siihen? Ja miten hän itse, rikkaaseen länsimaiseen keskiluokkaan kuuluvana, perustelisi seuraaville sukupolville sen, ettei tehnyt mitään, vaikka tiesi, mitä tapahtuu? Huolestuminen luonnon tilasta ja hiilidioksidipäästöistä poiki ajatuksen öljydieetistä, jollaiselle Webster pisti vuodeksi koko perheensä. Välinpitämättömyys vaihtui toimeliaisuuteen ja pienten arkisten valintojen puntarointiin: lähteä saivat niin perheen auto, lentomatkat kuin muoviin pakatut kulutushyödykkeetkin, tilalle tulivat julkiset kulkuvälineet ja monet uudet tuotteet itse valmistettuja hammastahnoja myöten. Elämä ilman öljyä, ja sen arjessa näkyvintä olomuotoa muovia, osoittautui kuitenkin haastavaksi.

Vaikka termi ”ilmastonmuutos” ja ilmastokeskusteluksikin kutsuttu, konsensusta tihkuva julkinen hymistely saisivat karvat nousemaan pystyyn, ei Katastrofin aineksia kannata ohittaa olankohautuksella. Perheprojektin seurantadokumentti on vallan viehättävä tarina hyvistä pyrkimyksistä, joka ei herkuttele apokalyptisilla visioilla, vaan tuo ympäristötyön konkretian tasolle. Lamaannuttamisen sijaan Webster kannustaa pieniin tekoihin: tavallisessa suomalaisessa arjessa riittää viljalti kauppojen muovipussituputuksen ja lähiöiden pakkoautoistamisen kaltaisia kohteita, joita vastaan on syytä niskoitella. Mutta niin kuin hyville aikeille monesti käy, Websterinkin maailmanparannusinto ryöstäytyy käsistä ja johtaa fanaattisiin käsittämättömyyksiin, kuten aivan käyttökelpoisten muovitavaroiden kaatopaikalle kärräämiseen. Ohjaaja osaa onneksi nauraa myös itselleen. Absurdeja tilanteita riittää moneen lähtöön, kun hän kyseenalaistaa kulutustottumuksiaan ja näyttää, kuinka järkyttävän riippuvaisia olemme öljystä. Jokainen voi itse tykönään kokeilla, kuinka helppoa on suoriutua kauppareissusta koskematta muovipakkauksiin.

Ympäristöaiheestaan huolimatta Katastrofin aineksia ei ole maailmojasyleilevä dokumentti, vaan pieni ja sympaattinen yksilötason kertomus yhden perheen vähäpäästöisemmästä vuodesta. Samalla se on psykologisesti kiinnostava kuvaus muutosvastarinnasta ja siitä, kuinka omien tapojen rukkaaminen pelottaa, vaikkei pelolle olisi mitään perusteltua syytä. Dokumenttina se valitsee viisaasti huumorin uuvuttavan tiedejargonin sijaan ja jää samalla myös kauas esimerkiksi Epämiellyttävän totuuden sinällään viihdyttävästä propagandavyörytyksestä. Websterin oma, paikoin itseironinenkin kertojanääni kuljettaa tarinaa ilmavasti eteenpäin. Dokumentin jäsentyneisyydestä iso kiitos kuuluu leikkaaja Nils Pagh Andersenille (Melancholian 3 huonetta), joka on rakentanut vuoden aikana kuvatusta, epäilemättä valtavan laajasta kuva-aineistosta johdonmukaisen kokonaisuuden.

John Webster on rohkea mies. Vielä rohkeampi on tainnut olla hänen vaimonsa, joka on osallistunut uskaliaaseen ja yksityisyyden rajoista piittaamattomaan hankkeeseen pystypäin. Perheen sisäiset ristiriidat levitetään pelottomasti kaiken kansan nähtäville, mikä saa elokuvan seuraamisen tuntumaan välillä kiusalliselta tirkistelyltä, mutta on perusteltua sikäli, että perhe- ja parisuhdedynamiikalla on kulutuspäätöksiin valtavan suuri vaikutus. Toisaalta ohjaajan vaimo ja heidän kaksi pientä poikaansa ovat mukana hyvässä hengessä, vaikkeivät puolet ajasta voikaan yhtään ymmärtää isän hiilihurahdusta. Hauska perhetarina viestittääkin, että omia luutuneita tapoja on hyvä toisinaan ravistella, sillä tulos voi yllättää. Asioiden tekeminen ”vaikeammin” ei ollut Webstereillekään välttämättä negatiivinen kokemus, vaan silmien avaamisen lisäksi lujitti perhettä ja toi lisää yhteistä aikaa - vaikkei maailma ehkä vielä näillä toimilla pelastunutkaan.

Yhteenveto
John Websterin viihdyttävä ympäristödokumentti osoittaa, että jopa keskiluokkainen espoolainen voi muuttua. Humoristisella otteella ilmastonmuutosta käsittelevä Webster pistää itsensä ja perheensä rohkeasti likoon ja kannustaa samalla katsojaakin tekemään edes jotain.