Elokuva
Kauan, kauan sitten saapui Dorin valtakuntaan laiva, jonka kannella lekotteli kulinaristisille nautinnoille perso rottaherra Roscuro (Dustin Hoffman). Roscuro odotti maha kurnien pääsyään maihin, sillä Dorissa oli juuri alkamassa suuret juhlat, Keittopäivä, jolloin kaikelle kansalle riittäisi herkullista soppaa mahan täydeltä, ja hiukan ylikin. Onnettomien sattumusten summa kuitenkin suistaa maailman radaltaan, saa kuninkaan julistamaan pääkokki Andren (Kevin Kline) viralta ja koko juhlapäivän pannaan. Dorin valtakunta vaipuu harmaaseen synkkyyteen.
Vaan sitten syntyi Despero Tilli (Matthew Broderick), suurella rohkeudella, viisaudella ja korvilla varustettu pikku hiiri, jonka jaloksi tehtäväksi tulee palauttaa valo kansalle, prinsessa Papu (Emma Watson) takaisin valtaistuimelleen ja tuoda juhlittu Keittopäivä takaisin kalenteriin. Seikkailuja rakastavan Desperon matka linnan ja vallan huipulle on kuitenkin vaaroja täynnä, sillä viemäreissä majaansa pitävä rottayhteiskunta ilkeän pormestarinsa (Frank Langella) johdolla halajavat kostoa ihmisille. Samaan aikaan myös omiensa hyljeksimäksi joutunut Roscuro etsii paluuta päivänpaisteeseen.
Kate DiCamillon suosittuun, Newbury Medalilla palkittuun lastenkirjaan perustuva Desperon taru on kaikesta satuisuudestaan huolimatta varsin aikuinen ja synkkäkin tarina. Se käsittelee vakavampia teemoja vihasta ja kostosta aina kuolemaan, ja on tyylitellyltä piirrosjäljeltäänkin tavallista piirrettyä taiteellisempi esitys. Sam Fellin ja Robert Stevenhagenin kimppakeikkana ohjaama elokuva keskittyy yleisemmän törmäilyn ja koomisen kompuroinnin sijaan syventämään hahmojaan ja ulottaa otteensa myös henkiselle puolelle.
Matthew Broderickin Despero on kivan ajateltu esitys, harkittuja sanoja harkitusti lausuvalle ritarihiirelle mietitysti mitoitettu. Veikein veto kuullaan Dustin Hoffmanilta, jonka Roscuro-rotassa on aimo annos Keskiyön cowboyn (Midnight Cowboy, 1969) rottamaista Ratsoakin mukana. Hoffmanin natiseva ulosanti on yksi yhteen omiaan mutisevalle rotanretkulle, jolla käy harvinaisen heikko flaksi. Äänitalentteja Desperossa piisaa muutenkin tuhlattavaksi asti, sillä pääryhmän lisäksi ääneen pääsevät mm. William H. Macy, Tracey Ullman, Ciarán Hinds, Robbie Coltrane, Richard Jenkins, Christopher Lloyd, Frances Conroy ja Stanley Tucci. Kotimaisessa versiossa piirroshahmoina Petri Hantun ohjauksessa mekkaloivat tutut tähdet: Jasper Pääkkönen, Tom Pöysti, Saara Aalto, Pekka Autiovuori, Puntti Valtonen, Seppo Pääkkönen ja Sigourney Weaverin kertojana härmässä korvaava Miia Nuutila.
William Rossin mahtipontinen score on sekin ajatuksella aihioitua musiikkia, joka hakee perimmäiset pointtinsa monista ritarillisista esityksistä. Intron leikkisä Main Title and Prologue ja sitä seuraava ilmava The Village of Dor ovat erinomaisen onnistuneita näytteitä pitkän uran niin säveltäjänä kuin orkesterinjohtajanakin toimineelta, mutta vieläkin suurelle yleisölle tuntemattomalta Rossilta. Henkevän kaunis Mouse World - A Mouse Is Born, upean mahtavaksi kasvava Roscuro and Despereaux ja finaalin kyynelistä tehty Epilogue ovat jokainen elokuvamusiikkia paremmasta päästä. Animaatioissa melkein aina pakolliset lauletut esitykset hoituvat nekin nokkelasti: Dave Stewartin, Glen Ballardin ja Gary Rossin hilpeä hoilailu Soup ja saman trion jämerätunnelmaisempi It`s Great to Be a Rat sopivat elokuvan henkeen pirteän passelisti.
Yhteenveto
Aikuisempi animaatio Desperon taru voi olla pienimmille katsojille laiska ja paikoin pelottavakin elämys, mutta se palkitsee kyllä varttuneemman katsojansa monin tavoin.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja