Elokuva

Vuonna 1995 ilmestynyt Braveheart näytti miten tehdään näyttäviä massataisteluita ilman turhia CGI-efektejä ja onnistui tavoitteessaan loistavasti. Viisi vuotta myöhemmin (2000) aasialaiset halusivat tehdä heidän oman braveheartinsa: syntyi Bang Rajan.

Tositapahtumaan perustuva Bang Rajan kertoo vuoden 1765 tapahtumista, kun Siamin ja Burman rajamailla oleva kylä, Bang Rajan, ja sen asukkaat pidättelivät burmalaista armeijaa etenemästä Siamin pääkaupunkiin, Ayutthayaan, usean viikon ajan. Kylän sotilaat olivat tavallisia ihmisiä siihen asti, kun ensimmäiset kuolonuhrit saapuivat ja heidät pakotettiin aseisiin lapsia ja naisia myöten.
      
Kylän johtaja Po Tan (Chumphorn Thepphithak) haavoittuu burmalaisia vastaan käydyssä kahakassa ja kyläläiset joutuvat etsimään uuden johtajan avukseen selviytyäkseen burmalaisista. Kyläläiset päätyvät valitsemaan uuden johtohahmonsa perheensä menettäneestä ja burmalaisia vihaavasta Ai Jan Nuad Kiewistä (Charan Ngamdee), joka ilmaantuukin olevan juuri sitä mitä kyläläiset haluavat. Bangrajanilaisten vastarinta burmalaisia vastaan aiheuttaa muissa kylissä toivoa ja yhä useammat päättävät liittyä bangrajanilaisten avuksi. Erityisesti silmiin pistää Ai Tong Maen (Bin Bunluerit), paikallinen kylän juoppo, joka kuitenkin tappelussa vastaa useampaa miestä valtavien kirveiden ja puffelinsa kanssa.

Ja ettei elokuva olisi aivan pelkkää tappelua, niin mukaan on myös liitetty kaksi rakkaustarinaa. Toinen kertoo Ai Inistä (Winai Kraibutr) ja E Sanista (Bongkou Kongmalai) ja toinen Po Tanin tyttärestä E Taeng Aonista (Suntri Mailahoh) ja Ai Muangista (Attaporn Suwannarah). Heidän, ja muiden kyläläisten taustaa valotetaan niin takaumilla kuin elokuvan aikana tapahtuvilla tilanteilla, minkä seurauksena katsoja alkaa välittää elokuvan päähenkilöistä juuri sopivasti.

Elokuvaa vaivaa nimenomaan päähenkilöiden paljous ja heidän samannäköisyys, ainakin näin länsimaalaisen silmin. Onneksi jokaisesta on kuitenkin tehty "yksilöllisempiä" antamalla ensimmäiselle parta, toiselle viikset ja kolmannelle irokeesi. En sitten tiedä onko tämä aivan kaikkien makuun, mutta auttaa se ainakin tunnistamaan kunkin henkilön hieman paremmin.
      
Väkivalta ja massataistelut luultavasti se tärkein asia miksi suurin osa katsojista haluaa nähdä Bang Rajanin, mukaan lukien minä. Kieltämättä se sitä onkin, sillä irtoraajoja lentää ja verta tirskuu ihan tarvittavissa määrin, kun miehet huitovat puolitoista metrisillä miekoillansa vastustajia. Taisteluita haittaa vain kaksi asiaa; sekavuus ja pimeys. Ensimmäinen on sikäli hyväksyttävissä, että taistelusta saadaan kaaosmainen tunnelma. Jälkimmäinen on taas ihan suoraan julkaisijan syytä, joka on julkaissut levyn alkuprinttiä tummempana, jolloin taistelut voivat pahimmillaan olla pimeän ruudun katsomista. Ja vaikka alussa mainostinkin CGI-efektien puuttumista, niin kyllä niitä tässä muutamia löytyy. Armeijoiden kasvatukseen asti ei sentään päästä, mutta räjähdykset on tehty suoraan CGI:llä, mitkä ovat harvinaisen tökerön näköisiä.

Onko tämä sitten parempi kuin Braveheart? Vertailua on turha edes ruveta tekemään, sillä loppujen lopuksi ainoa yhteinen asia on aidot massataistelut. Braveheartin kuvatessa länsimaalaisia sotureita, keskittyy Bang Rajan yllätyksettömästi aasialaisiin ja heidän "William Wallaceihin", onnistuen siinä kiitettävästi.

Kuva

Elokuva näytetään anamorfisena ja sen kuvasuhde on 1.78:1. Elokuvan ensimmäisten minuuttien pyöriessä katsojalle paljastuu karu totuus kuvanlaadusta. Usvainen maisema pikselöityy joka välissä ja kuva on kauttaaltaan pehmeä, eikä roskaisuudestakaan ole päästy aivan kokonaan eroon. Vielä pahempana ongelmana ovat hahmojen jättämät "varjot" perässään, jotka onneksi loppuvat alun jälkeen. Jos luulit että tuossa oli kaikki, niin olet väärässä. Koko kuva on laitettu kauttaaltaan alkuperäistä teatteriversiota pimeämmäksi, minkä seurauksena joutunee säätämään television kirkkaussäätöjä että jotain edes näkisi.

Onneksi pahimmat ongelmat, lukuun ottamatta pimeyttä, menevät kuitenkin ohi ensimmäisen puolituntisen aikana ja loppu elokuvasta on jo hieman parempaa katseltavaa, mikä ei kuitenkaan tätä julkaisua enää kerkeä pelastamaan.

Ääni

Ääniraita on valittavissa joko DD 5.1 tai DD 2.0 välillä ja koska kyseessä on enemmän tai vähemmän sotaelokuva, siirryin alkajaisiksi 5.1 pariin. Alku näytti myös tälläkin saralla huonolta. Alun esittelyssä ääni rätisee taustalla häiritsevästi, mutta elokuvan alkaessa rätinä onneksi loppuu. 

Onneksi, sillä elokuvan taistelukohtaukset ansaitsevat mahdollisimman hyvän toiston. Miekan sivallukset, aseiden laukaisut, tykkien paiske, sekä lihan leikkuu pyörivät katsojan ympärillä niin tiukasti, että tekee mieli tarrautua lähiseinällä olevaan katanaansa päästäkseen mukaan toimintaan. Basso toimii monien muiden elokuvien tavoin tuomalla hieman syvyyttä äänimaailmaan, erityisesti tykistön ja lukuisten sivallusten avulla. Myös henkilöiden käymät keskustelut kuuluvat hyvin ja selvästi taustaäänien alta.

DD 2.0 raita suoriutuu tehtävästään myös hyvin, vaikkakin suurin osa äänimaailmasta jääkin käyttämättömäksi. En tähän hätään keksi yhtään hyvää syytä miksi joku valitsisi tämän raidan, kun tarjolla on paljon parempikin.

Lisämateriaali

Vajaa viisi minuuttinen featurette on sitä itseään, tosin länsimaisesta kaveristaan poiketen mitään hehkutusta ei ole näkyvissä. Featurette kertoo siis lyhyesti elokuvan alkuperän leffasta napattujen kohtauksien siivittämänä.

Lopuksi löytyy vielä trailerit leffoista Bang Rajan, Jeepers Creeper, the Believer ja Rat Race. Katsominen omalla vastuulla sillä osa saattaa olla spoilaavia.

Yhteenveto

Etukansi lupailee elokuvasta spektaakkelimaista Thaimaan Braveheartia ja osittain se sen myös lunastaa. Pienen kylän asukkaiden viimeinen, epätoivoinen taistelu burmalaisia vastaan on näyttävää katseltavaa.

Scanboxin julkaisu toisaalta kannattaa kiertää kaukaa mikäli mahdollista, lähinnä sen kuvanlaadullisten syiden takia. Mikäli luulet, ettei kyseinen seikka haittaa niin suosittelen lämpimästi, varsinkin jos Braveheart on lähellä sydäntäsi.