Elokuva
On kulunut vuosi siitä, kun Millenium-lehden toimittaja Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist) selvisi nipin napin hengissä tutkittuaan vuosikymmeniä aiemmin alkanutta sarjamurhavyyhtiä. Pahasta paikasta miehen pelasti tämän tueksi rikoksen tutkinnassa ilmestynyt mestarihakkeri Lisbeth Salander (Noomi Rapace). Nyt Blomkvist on Milleniumin päätoimittaja, jonka nuorella suojatilla Dag Svenssonilla (Hans-Christian Thulin) ja tämän samasta tutkimuksesta väitöskirjaansa tekevällä avovaimolla Mialla (Jennie Silfverhjelm) on työn alla paljastusjuttu kansainvälisestä prostituutiorenkaasta, johon on sekaantunut monia silmää tekeviä tahoja Ruotsin vallan huipulta.

Samaan aikaan Lisbeth palaa rikkaana takaisin Tukholmaan ja yrittää saada elämänsä vihdoin ja viimein raiteilleen, mutta umpikiero asianajaja Nils Bjurman (Peter Andersson) virittää tälle ansan, ja pian nuori nainen saa huomata olevansa pohjoismaiden etsityin rikollinen, epäiltynä kolmoismurhasta. Johtolankoja seuratessaan Blomkvist pääsee myös Lisbethin karmaisevan menneisyyden jäljille. Kaiken pahan takana tuntuu vaikuttavan jo vuosia Ruotsin alamaailmaa hallinnut säälimätön rikollinen Zala.

Daniel Alfredsonin varmakätisesti ja raivolla ohjaama Tyttö joka leikki tulella on, jos mahdollista, vieläkin tiukempaan pakettiin puristettu trilleri kuin trilogian aloittanut Miehet jotka vihaavat naisia. Vuonna 2004 edesmenneen Stieg Larssonin luoma maailmankuva on säälimätön, sen rankat huomiot ja kannanotot yhteiskunnan tilasta ja varsinkin sen heikoimpien edustajien oikeuksista kaikessa karuudessaan ravistelevia, ja mikä pahinta, täyttä totta. Raha tuo valtaa ja valta korruptoi, eikä sellaista hyvinvointivaltiota ole vielä keksittykään, missä asiat eivät olisi kulissien takana pahemmalla tolalla kuin yleisesti uskotaan.

Peter Mokrosinskin kameratyöskentely ei häpeä hetkeäkään rapakon takana asustelevien, messiaanisin mitoin palvottujen kamerajumalien rinnalla. Mokrosinski fokusoi tarkkaan henkilöihin ja yksityiskohtiin, mutta maalaa siinä samalla uhkaavan hyisen, mutta myös taiteellisesti kauniin kuvan Tukholmasta, joka taianomaisella sinisellä hetkellä herää eloon yhtenä elokuvan roolihahmoista. Kolmas tärkeä lenkki psykoottisen painostavassa jännärissä on myös leikkaaja Mattias Morheden, jonka editointi tuo tapahtumat lähelle ja osaa antaa kuville aikaa elää, ilman rytmin rikkomista. Kokonaisuutena Tyttö joka leikki tulella onkin rautaisella ammattitaidolla rakennettu ja kansainväliset mittasuhteet vaivatta tavoittava jännityselokuva, jonka voittokulku on vasta alkamassa. Miehet jotka vihaavat naisia sai Skandinaviassa yli 3,5 miljoonaa katsojaa, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö Tyttö joka leikki tulella rikkoisi esiosan ennätyksiä.

Tarinan katalyyttinä on luonnonvoimana riehuva Noomi Rapace, joka viimeistään nyt murtautuu kansainväliseenkin tietoisuuteen. Sensuellin ja persoonallisen näköinen Rapace kykenee pelkillä silmillään tulkitsemaan suuremman määrän tunnetiloja kuin monien suurten elokuvien kaikki naisnäyttelijät yhteen laskettuna. Joka solullaan roolinsa tulkitseva, ensi joulukuussa kolmekymmentä vuotta täyttävä näyttelijätär on 2000-luvun häikäisevin ilmestys eurooppalaisen elokuvan valkokankailla. Nyt vain odotellaan milloin Hollywood tekee tyrmäävän tehokkaalle Noomille tarjouksen, jota hän ei voi vastustaa.

Michael Nyqvist istuu flegmaattisen oloisen, mutta terävän ja tarpeen niin vaatiessa toiminnallisenkin journalistin rooliin niin ikään erinomaisesti ja luo hyvässä harmoniassa Rapacen tulisieluiselle Lisbethille harkitun ja vakaan kaikupohjan. Kaiken keskiössä ryntäilevän pääparin kemia on kohdallaan ja huolimatta siitä, että yhteinen valkokangasaika jääkin yllättävän pieneksi, tuntuu, että kaksikko olisi joka paikassa yhtä aikaa. Sivurooleissa nähdään toinen toistaan taitavampia tulkkeja: Lena Endre on Millenium-lehden selkäranka Erika, Johan Kylen tapausta tutkiva etsivä Bublanski, Peter Andersson liskomainen lakimies Bjurman ja Micke Spreitz ultravaarallinen luunmurskaaja Niedermann. Ruotsissa huippusuosittu nyrkkeilijä/kirjailija/julkkiskokki/tv-kasvo Paolo Roberto esittää elokuvassa itseään.

Tanskalaisen Jacob Grothin jykevä ja tehokas score on hallittu ja harkittu sekoitus dramaattisempia aineksia ja suoraviivaisempia toimintateemoja. Vaistonvaraisesti instrumentteja kesken kappaleenkin vaihteleva Groth saa kohtauksiin imua ja irtonaisuutta, joka istuu saumattomasti valkokankaalta nähtyihin tapahtumiin.

Yhteenveto
Skandinavian parasta elokuvaa ylväästi edustava Tyttö joka leikki tulella on vimmainen ja katsojaansa lähes hypnoottisella voimalla tarttuva trilleri, joka repii raivoisasti rikki hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita ja näyttää ihmisen ja tämän aikaan saaman pahuuden paljaimmillaan. Trilogian päättävä Pilvilinna joka romahti saa ensi-iltansa 1.1.2010.