Elokuva
Pelko pesii syvällä, kosto vielä syvemmällä, toteaa takakansi. Elokuva on suorastaan syvältä, päättää arvostelija. Neil Marshallin yllätyshitti The Descent (2005) on klaustrofobisen tunnelmallinen kauhuelokuva, jolle ei kaivattu jatko-osaa. Toisin kuitenkin päätettiin. Ohjaajana debytoiva, mutta jo Marshallin tuotosta leikellyt Jon Harris sai ohjakset käsiin uutta sukellusta varten. Eden Laken käsikirjoituksesta vastannut James Watkins ja ensikertalaiset sulan käsittelijät James McCarthy ja J Blakeson vastasivat puolestansa jatko-osan tarinakaaresta, joka on laimennettu hiilikopio alkuperäisestä.

Pari päivää alkuperäisen tapahtumien jälkeen alkava The Descent - loukussa 2 vie ainoana hengissä selvinneen Sarahin (Shauna Macdonald) takaisin syvyyksiin, kun pelastuspartio lähetetään etsimään muita eloonjääneitä. Sopivasti muistinsa menettänyt Sarah pakotetaan mukaan syntymäikävän sheriffin (Gavan O’Herlihy) epäillessä naisen osallisuutta tapahtumiin. Muutamaa potkua ja kaivoksen sortumista myöhemmin uusi kuusikko onkin genreoppien mukaisesti erillään toisista, ja pimeydessä vaaniva vaara saa selviytymisvaistot jälleen heräämään.

Käsikirjoituksen tolkuttomuudesta saisi aikaan oman tutkielman, mutta säästettäköön itse kutakin ja referoidaan vain lyhyesti. Traumatisoituneen päähenkilön pakottaminen suoraan sairasvuoteelta takaisin luolastoon hakee jo vertaistaan elokuvalogiikasta, mutta täytyyhän hahmon sovituskaari jotenkin saada alkuunsa. Hahmojen käyttäytyminen noudattaa muutenkin kauhugenren kuluneimpia uria, joista etenkin sheriffin kusipäärooli nyt sattuu vain olemaan sellainen, kun juoni niin vaatii. Sen puoleen syitä myöskään siihen, miksi kartoittamattomaan luolaan lähetetään muutama untuvikko ammattilaisten mukana, jäänee ikuisesti selittämättömäksi mysteeriksi. Lopulta millään tällä ei ole mitään väliä, sillä joukon kerran erkaannuttuaan tapahtumaketju on jokseenkin arvattavissa. Viimeiset metrit noudattelevat elokuvan nurinkurista logiikkaa siinä, ettei missään ole lopulta järjen hiventäkään. Ensimmäisen osan monitulkintaisen päätöksen sijaan The Descent - loukussa 2:en lopputeksteihin johdattavat minuutit ovat karu isku vasten kasvoja.

Isommin, paremmin ja kauniimmin mentaliteetti on harvemmin yhteensopiva alkuperäistä pienemmän budjetin kanssa, eikä The Descent - loukussa 2 ole poikkeus. Luolastossa rymyttävät paikat ovat kolminkertaistuneet jatko-osaan, mutta silti ainoat mieleen jäävät kohtaukset ovat identtiset lavasteet ensimmäisestä osasta. Valon ja pimeyden kanssa taiteilu toimii tosin edelleen visuaalisesti, mutta kauhun suhteen Harris käyskentelee syvissä vesissä. Pimeydessä elävät mutantit ovat muuttuneet verenhimoisten tappajien sijaan mannekiineiksi, joiden funktio tuntuu olevan vain taustalla elehtiminen. Ne harvat kerrat kun iholle lopulta päästään, on lopputulos valovuosien päässä Marshallin visioista. Käsikirjoittajat ovat myös jostain saaneet päähänsä ensimmäisen osan olleen komediallisin aspektein varustettua kauhua, mitä perintöä onkin pyritty jatkamaan myös jatko-osassa.

Tekniikka
Pääasiallisesti pilkkopimeässä tapahtuva elokuva toistaa mustan tason erinomaisesti. Synkkyyden vastapainoksi eri valolähtein toteutettu valaistus paljastaa yksityiskohdat kohtalaisen hyvin, joskin kuvan kokonaistarkkuus on hivenen pehmoinen. Terävyyteen vaikuttaa osin myös lievä kohina.

DTS-HD MA 7.1 -ääniraita on kohtalainen. Tilakäyttö on aktiivinen, joskin dynamiikaltaan hivenen suppea. Äänimaailma on lähinnä toisintoa ensimmäisestä osasta, eikä sinänsä onnistu yllättämään miksauksellaan. Matalat taajuudet tukevat jännitysmomenttia perinteisin keinoin musiikin avulla, mutta ilmoittavat ajoittain olemassaolostaan myös tehostekäytössä. Levyltä löytyy sitä kaipaaville vaisumpi Dolby Digital 5.1 -ääniraita.

Lisämateriaali
Ohjaaja Jon Harrisin sekä näyttelijöiden Shauna MacDonaldin, Krysten Cummingsin ja Anna Skellernin kommenttiraita on rentoa läpän heittoa ja ei-informatiivista kommentointia ruudun tapahtumista. Ajoittain anti saattaa yltyä kertomaan kohtauksen merkityksiä, kuvauspaikkoja tai muuta triviaksi laskettavaa, mutta enimmän aikaa koottu kööri muistelee menneitä.

Making of - Deeper darker koostuu neljästä noin viisiminuuttisesta dokumentista, joissa käydään pintapuolisesti läpi elokuvan tuotantovaiheet. Mielenkiintoisimmaksi nousee lavastuksesta kertova osuus, jossa tiimi kertoo ratkaisuistaan muun muassa valaistuksen suhteen. Muut osiot käsittelevät käsikirjoituksen syntyä sekä maskeerausta.

Reilun kymmenen minuutin edestä löytyvät poistetut kohtaukset ovat napsittu elokuvan alkumetreiltä. Lähinnä sheriffin sanailua sisältävät pätkät ovat päätyneet syystä leikkaamon lattialle.

Yhteenveto
The Descent - loukussa 2 on elokuva, jota ei olisi koskaan tarvinnut tehdäkään. Alkuperäinen luolastokauhu oli parhaimmillaan ahdistavan klaustrofobinen kokemus, mutta jatko-osassa siitä on jäljellä ainoastaan ahdistus elokuvaa kohtaan.