Elokuva
Espanjalainen [Rec] 2 jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa katsojansa jätti. Ihmiset raivotautisiksi hulluiksi muuttavan taudin vuoksi karanteeniin pistetty kerrostalo saa uudet kameroilla varustetut kokelaat, kun asuinkompleksin sisuksiin lähetetään SWAT-tiimi sekä erillinen lääkintämies. Ryhmän tie vie suoraan pimeyden sydämeen, edellisen osan viime metreillä nähtyyn ullakkokerrokseen, jossa salaisuudet paljastetaan ja uutta verta vuodatetaan.

Ensimmäinen [Rec] keräsi kehuja, palkintoja sekä sen pakollisen jenkki-remaken pian ilmestymisensä jälkeen. Kauhuttelun ainoa gimmick oli sen kokijan silmin toteutetussa kuvaustavassa, jonka juuret juontavat idean mainstreamiin tuoneeseen Blair Witch Projectiin. Jatko-osa jatkaa samalla linjalla, eikä poikkea sisällönkään puolesta edeltäjästään. Samat ränsistyneet seinät ja identtisin keinoin toteutetut kauhumomentit aiheuttavat haukotuksia ensimetreiltä lähtien. Viidennen kerran päin kameraa juoksevan monsterin jälkeen alkaakin toivoa jo jotain uudistusta. Turhaan.

Elokuvan riippakivenä onkin yllätyksellisyyden puute, sillä kaikki on jo nähty aiemmassa osassa. Edellisestäkin rainasta vastanneet Jaume Balagueró ja Paco Plaza eivät ole edes yrittäneet keksiä mitään uutta konseptiin. Heti alkuun paljastuva kristillistemaattinen juonitwistkin jättää kylmäksi, sillä sen juonta kannatteleva osuus koostuu tasan yhdestä monotonisesti toistettavasta lauseesta. Elokuvan rakenne muodostuukin lyhyistä (kauhu)pyrähdyksistä, jotka ikään kuin starttaavat tarinan aina umpikujaan tultuaan uudestaan alusta liikkeelle. Tunnelma kärsii toteutuksesta eniten, sillä nyt verenhimoisia raivopäitä käytetään ainoastaan lyhyisiin juonen vaatimiin harvennuksiin. Luppoaikana samainen lauma katoaa ilmeisen loputtomilta tuntuvien käytävien perukoille pelaamaan Bingoa.

Samankaltaisuus ensimmäisen osan kanssa sekä jatkuva juonellinen toisto saavatkin vajaa puolitoistatuntisen [Rec] 2:n tuntumaan poikkeuksellisen pitkältä koettelemukselta. Teknisesti jälki on edelleen asiantuntevan taidokasta. Käsivarakuvaus mukailee paniikinomaista kauhua, eikä yksityiskohdilla jäädä herkuttelemaan. Näyttelijät tosin onnistuvat pelleilemään roolinsa aika ansiokkaasti koomisiin lukemiin, ja käyttäytyvät lajityypilleen luonnollisen tapaan täysin idioottimaisesti.

Tekniikka
1.77:1-kuva on takakansitiedoista poiketen koodattu vain 1080i-formaatissa. Lopputulos on silti poikkeuksellinen onnistunut, sillä käsivara ja hämärä interiööri peittävät lomitetun kuvan pahimmat erheet allensa. Hektisen kameran vuoksi yksityiskohdat eivät pääse oikeuksiinsa, mutta tarkkuus ja ennen kaikkea kontrasti on kaikesta huolimatta keskivertoa paremmissa kuoseissa.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on aggressiivinen, joskin hyvin suoraviivainen tapaus. Jatkuvat helikopterin ylilennot antavat matalille taajuuksille vakuuttavaa puhtia ja tilaäänille kiertoa, samoin kuin oikeastaan koko muukin äänimaailma. Mieleenpainuvia yksityiskohtia jää kuitenkin kaipaamaan, sillä raita luottaa pitkälti kovaääniseen sekamelskaan yhdessä ruudulla kiihtyvän pakokauhun kanssa. Siksi muutamat hassut poikkeukset äänimaailmassa tuntuvatkin kovin teennäisiltä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
[Rec] 2 on todellakin täsmälleen sitä samaa, mitä ennenkin. Ohjaaja-käsikirjoittaja-kaksikko Jaume Balagueró ja Paco Plaza eivät ole lähteneet muokkaamaan hyvin toiminutta tai tarkastelemaan sitä edes uudelta kantilta, vaan ovat tyytyneet toistamaan kaiken uskollisesti alkulähdettä mukaillen. Elokuva onnistuukin ainoastaan jatkamaan jo nähtyä vielä toisen puolitoistatuntisen verran, joskin huomattavasti pahemmalla tyhjäkäynnillä.