Elokuva
Burleski-teatterista inspiraatiota hakeva Burleski (2010) osoittautuu Christina Aguileralle tehdyksi mittatilaustyöksi, jossa maailmanluokan tähti saa mahdollisuuden esitellä ainutlaatuisia laulu- ja esiintymistaitojaan. Vähemmän yllättävästi tarinallinen kehitys jää musiikkinumeroiden varjoon käsikirjoituksen toimiessa lähinnä kabareetyylisiä esityksiä yhteen sitovana ohuena nauhana. Hollywoodin ensikastettaan tekevä Aguilera esittää tähteydestä haaveilevaa Alia, joka jättää tarjoilijan työnsä pikkukaupungissa ja lähtee tavoittelemaan unelmiaan sadunhohtoisessa Los Angelesissa. Alkuhankaluuksien jälkeen hän päätyy tarjoilijaksi parhaat päivänsä jo ajat sitten nähneeseen kabareehenkiseen musiikkiteatteriin. Tämän jälkeen on enää ajan kysymys, koska Ali onnistuu vakuuttamaan kabareen omistajan (Cher) kyvyistään ja nostaa teatterin takaisin entisaikojen loistoonsa.

Kokonaisuudessaan Burleskia voidaan pitää yhden naisen esityksenä, sillä Christina Aguilera ei jätä kanssanäyttelijöilleen tilaa sen enempää teatraaliselle tulkinnallisuudelle kuin tanssillisille askelkuvioillekaan. Ainoastaan avustavana voimana toimiva Cher saa edes jonkin verran huomiota osakseen muun näyttelijäkaartin jäädessä osaksi lavastusta. Laulamisen, tanssimisen ja näyttelemisen pyhä kolminaisuus on kova haaste kenelle tahansa. Kaksikon Cher-Aguilera kunniaksi on tunnustettava, että he suoriutuvat ensin mainitusta puhtain paperein. Valitettavasti jälkimmäiset taidot jäävät enemmän tai vähemmän vahakasvoiseksi ja puujalkaiseksi patsasteluksi.

Cherin laulaa luikauttama avausnumero Welcome to Burlesque tarjoaa lupauksia suuresta musikaalin juhlasaattueesta, mutta kiehtovan alun jälkeen aidon burleskin teatraalisuuden rippeetkin tuppaavat jäämään unholaan. Toki elokuvan parasta antia tarjoavat musiikkinumerot ovat jatkossakin ulkoisesti näyttäviä puvustuksen ja lavasteiden ollessa kunnossa, mutta tanssikuviot jäävät musiikkivideoista tuttuihin perustanssiaskeliin. Levottomasti liikkuvan kameran keskittyessä seuraamaan lähinnä päätähden ylivertaista esiintymistaitoa ja mielenliikkeitä jää kenties hieman kyvykkäämpien ammattitanssijoiden potentiaali ainakin osittain hyödyntämättä.

Ylimodernisoitua nyky-burleskismia edustavat lähinnä lavalla esiintyvät suhteellisen niukasti, mutta sitäkin näyttävämmin pukeutuneet uhkeat naiset. Burleskiesitykseksi elokuva pitää sisällään huolestuttavan vähän hulvatonta ja hulluttelevaa komiikkaa, sillä amerikkalaisen unelman tavoitteleminen on vakava juttu. Toki unelmat ja fantasiat sinällään kuuluvat burleskin teatterin tematiikkaan, mutta tässä tapauksessa esitys on sievennetty MTV-sukupolvelle sopivaan yksiulotteisen kiiltokuvamaiseen muottiin. Toisaalta tarkoitus lienee ollutkin teatteriesityksen dokumentaarisen taltioimisen sijaan seurata estradilla ja sen lähitienoilla pyörivän, esiintyjäksi ja suureksi diivaksi pyrkivän Alin henkilökohtaista matkaa kohti unelmiaan.

Täysimittaisen musikaalin sijaan Burleski on pikemminkin musiikilla kyllästetty tuhkimotarina, joka ei edes pyri yllättämään omaperäisyydellään, vaan mieluummin tarjoaa miljoona kertaa nähtyä tuttua ja turvallista kaavaa. Hyväksi havaittu formaatti saattaa osoittautua tällä kertaa hieman turhankin laskelmoidulta, mutta pienen tylsistymisenkin uhalla elokuva toiminee Christina Aguileran fanituotteena. Elokuva tarjonneekin eniten naposteltavaa edellä mainitun laulajattaren ihailijakunnalle.

Yhteenveto
Christina Aguileran tähtikultin ympärille luotu musiikkipitoinen elokuva tähteydestä haaveilevan nuoren tyttösen matkasta kohti prameita pilvilinnoja on klassinen tuhkimotarina kaikilla kliseillä