Elokuva
Óskar Santosin esikoispitkää markkinoidaan mieluusti tuottajansa nimellä: Muiden hyväksi on ohjaajana paremmin tunnetun Alejandro Amenábarin (Meri sisälläni, The Others, Abre los ojos) ensimmäinen toiselle ohjaajalle tuottama elokuva. Amenábarin ohella teokseen on jättänyt jälkensä taustavoimana toiminut tv-kanava Telecinco, jonka tuottamia ovat olleet myös sellaiset hyvin maailmalla menestyneet ja yliluonnollista fantasiaa ja draamaa enemmän tai vähemmän hienovaraisesti yhdistelleet espanjalaiselokuvat kuin Pan's Labyrinth, Orpokoti ja Hierro. Niin lajityyppinsä kuin tuotantoarvojensakin puolesta Muiden hyväksi liittyy luontevasti listan jatkoksi.

Diego Sanz (Eduardo Noriega) on menestynyt lääkäri, joka työskentelee suuren sairaalan kipupoliklinikalla. Uraputkeen vuosia sitten hypännyt mies on laiminlyönyt tyystin oman perheensä. Avioliitto samassa sairaalassa työskentelevän sairaanhoitajavaimon Pilarin (Cristina Plazas) kanssa vetelee viimeisiään, eikä kumpikaan tunnu tietävän, mitä teini-ikäinen tytär Ainhoa (Clara Lago) puuhaa. Työssään liikaa kipua nähnyt ja kyynistynyt Diego pyrkii tekemään työnsä tarkasti, mutta tunteetta, kunnes yksi hänen potilaistaan jättää mieheen lähtemättömän jäljen.

Muiden hyväksi yhdistelee ennakkoluulottomasti jännitys- ja scifi-aineksia ihmissuhdedraamaan ja pysyy heterogeeniseksi genrekeitokseksi melko hyvin kasassa. Diego on ammattitaitoinen lääkäri, jonka auttamiskyvyssä viitataan olevan myös jotain yliluonnollista (polveilevaa juonta ei voi juuri tämän tarkemmin avata yllätyksiä pilaamatta). Paranormaali elementti on olennainen osa elokuvaa, mutta katsojalle uskonnollisiakin sävyjä saavaa mysteeriä ei perustella sen tarkemmin. Arkisessa ympäristössä näyttäytyvät ihmeet tulisi kyetä ottamaan annettuina, mikä tuntuu yksinkertaisesti liian vaikealta. Elokuvan keskeisin dilemma on kuitenkin moraalinen ja sellaisena samaistuttava: käyttäisitkö kykyjäsi vieraiden auttamiseen, jos se merkitsisi väistämättä sitä, että omat läheisesi joutuisivat kärsimään?

Santos kuljettaa tarinaa suhteellisen sujuvasti ja onnistuu pitämään elokuvan arvoituksellista tunnelmaa yllä kohtuullisen pitkään. Tarinan loppuun juonenkäänteitä on kuitenkin kasattu liiankin kanssa, mikä tekee pohjimmiltaan symbolisen kauniista rakkaustarinasta rauhattoman. Elokuva tutkii pyyteettömän rakkauden mahdollisuutta, mutta puhe huolenpidosta ja auttamisesta on pateettista. Köykäisesti kirjoitetun jumalaisen näytelmän henkilöt ovat kyllä lihaa ja verta, mutta samalla kovin irrallisia ja yhdentekeviä toimijoita. Ohjauksen sijaan elokuvan olennaisin koossa pitävä voima on Josu Inchausteguin johdonmukainen, sinisen eri sävyihin nojaava kuvaus, joka toimii hyvin etenkin hyytävässä sairaalamiljöössä.

Yhteenveto
Espanjalaisohjaaja Óskar Santosin esikoispitkä Muiden hyväksi on kunnianhimoinen ja persoonallinen genresekoitus. Elokuvan yliluonnollisia aineksia ei kuitenkaan onnistuta nivomaan riittävän hyvin osaksi arkista ihmissuhdetarinaa.