Roger Brown (Aleks Hennie) on lyhyenlännästä varrestaan huolimatta suuri mies ja työssään parhaita. Roger on Oslon arvostetuin headhunter, eri yrityksille parhaita mahdollisia työntekijöitä etsivä operaattori, jonka vaisto asiakkaidensa suhteen tuntuu olevan erehtymätön. Vaikka rahaa tulee ovista ja ikkunoista, sitä myös menee, varsinkin kun Rogerin edustusvaimon Dianen (Synnøve Macody Lund) omistama taidegalleria pyörii miinuksella ja vetää leveästi itsekin elävän siipan tilit pahasti pakkasen puolelle.

Roger rahoittaakin elintasonsa ryöstelemällä asiakkaidensa koteja ja kun uusimman löydön, GPS-yritys Pathfinderin johtajaksi havitellun Clas Greven (Nikolaj Coster-Waldau) kotoa paljastuu todellinen aarre, Rubensin mittaamattoman arvokas taideteos Villisian metsästys, arki alkaa näyttää taas aurinkoisemmalta. Clas sattuu kuitenkin olemaan entinen eliittisotilas ja jäljitysspesialisti, joka ei omaisuudestaan hevillä luovu, ja niinpä Roger saa huomata olevansa keskellä armotonta kissa ja hiiri-leikkiä, ja oppii ymmärtämään, mitä termi headhunter todellisuudessa tarkoittaa.

Vuonomaasta Norjasta tulee Morten Tyldumin tiukka ja intensiivinen Headhunters, joka perustuu Jo Nesbøn suomessa nimellä Kukkulan kuningas julkaistuun romaaniin. Teknisesti komea ja kaiken turhan kimalteen viisaasti sivuttava Headhunters on sysimustan komedian ja nihilistisen tappospektaakkelin kuvia kumartelematon symbioosi, jonka käänteissä ei säästellä hurmetta. Yhtä aikaa tiukaksi pirunnyrkiksi kiertyvien tapahtumien kanssa ohjaaja Tyldum antaa tilaa myös realistiselle avioliittodraamalle, jonka herkimmissä hetkissä on aimo annos aidon oloista romanttisuuttakin mukana.

Juonenkäänteiltään monitasoinen ja vauhdikas takaa-ajo on täynnä erinomaisen yllättäviä koukkuja ja yksityiskohtia, joista monet osoittautuvat loppupeleissä tärkeämmiksi kuin osasi odottaakaan. Herkeämätöntä seurantaa ei tarvitse kuitenkaan väkisin harjoittaa, sillä hurjimmillaan makaaberiksi kasvava ajojahti tarttuu kuin tuli katsojaan ja saa tämän pitämään persuksen penkin reunalla viimeiseen sekuntiin saakka.

Aksel Hennie on yksi Norjan suosituimpia näyttelijöitä, eikä syyttä. Persoonallisen näköinen ja taitava Hennie on nappivalinta koostaan alemmuuskomplekseja potevaksi Rogeriksi, joka kompensoi vähäistä varttaan mammonan mahdilla ja josta kaikesta epärehellisyydestä ja niljakkuudesta huolimatta välittää.  Hennie tuo rooliin herkkyyttä ja yllättävän kivutta kokonaisuuteen mahtuvaa morbidia huumoria. Nikolaj Coster-Waldau jää sovinnolla sivustaan vakoiluteknologian ja tappamisen vaivatta taitavana kommandona. Myös sivuosissa on taitavaa sakkia: Synnøve Macody Lund on arvoituksellinen vaimoke, Eivind Sander on Rogerin pervo kätyri Ove ja Julie R. Ølgaard asetelman toinen nainen.

Headhunters on Stieg Larsson -sovitusten jälkeen tiukointa ja kovinta elokuvakerrontaa, mitä skandinaaviasta on tullut tarjolle. Hurjaksi heittäytyvä jännäri, jonka suruton yhdistelmä hirsipuuhuumoria, roisia väkiväkivaltaa ja kiukkuista teknotrilleriä pelittää erinomaisen mallikkaasti.