Elokuva
Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin yhteisprojekti Grindhousen valetrailereista alkunsa saanut Hobo with a Shotgun on viimeisin villitys eksploitaatiorintamalla. Jason Eisenerin esikoisohjaus on törkyiselle genrelle suunnattu räävitön kunnianosoitus, jonka rinnalla maineikkaan ohjaajakaksikon tuotos tai samasta pesästä lähtöisin oleva Machete ovat puhdasta taidetta. Alusta loppuun tiukassa Troma-linjassa pidättäytyvä Hobo with a Shotgun on täsmäosuma jokaiselle huonon elokuvan ystävälle.

Roskagenren ystävänä tunnettu Eisener hyödyntää tuntemustaan debyyttinsä jokaisella osa-alueella. 1970- ja 1980-lukujen kuvastonsa lailla Hobo with a Shotgun tiivistää napakan puolitoistatuntisensa sisään ronskisti törkyä, niljakkuutta ja ylenpalttista verellä mässäilyä, eikä se edes yritä olla mitään muuta kuin ylistyslaulu genrelle. Pedofiilipukki on vain ensimmäinen askel elokuvan alati eskaloituvassa epäkorrektissa maailmassa, joka esitetään uskollisesti kieli reilusti poskessa ja ylinäytellen. Kaikki on niin syntisen väärää, mutta ah, niin autuaan herkullista; splatteria aidoimmillaan.

Pääosan saastasta tarpeekseen saavaa koditonta esittää antaumuksella kulttikasvo Rutger Hauer. Itsekin näyttelijänä lukuisissa b-luokan elokuvissa esiintynyt Hauer on nappivalinta oikeuden omiin käsiinsä ottavana pummina. Herra ei suinkaan tyydy vain laahaamaan rooliansa läpi, vaan tuo ahavoituneilla kasvoillansa ja surullisin äänenpainoin hahmonsa todella eloon. Väsynyt ja maailman menoon kyllästynyt pummi sitoo koko elokuvan yhteen, ja Hauer onnistuu silmittömän väkivallan ohessa tuomaan elokuvaan myös aitoa käsin kosketettavaa tunnetta suojattinsa Abbyn (Molly Dunsworth) kautta. Kaksikon väliset kohtaukset ovat herkkyydestä huolimatta rakennettu juuri sopivan absurdeiksi, minkä vuoksi ne sopivat elokuvan vinksahtaneeseen maailmaan erinomaisesti.

Kirsikkana kakun päällä on elokuvan viimeistelty toteutus. Nykytekniikasta huolimatta jälkituotannossa ylisaturoituun Technicolor-muottiin sävytetty kuva henkii muutaman vuosikymmenen takaisia tuotoksia. Räikeän lämpimät värit korostavat elokuvan muutoin kylmää, neon-värein koristeltua retro-lookkia. Tietokonetehosteet eivät yllä kuvakäsittelyä pidemmälle, sillä Eisener hyödyntää perinteisiä ja mahdollisimman alkeellisia kättentaitoja tuodakseen goren likemmäksi katsojaa. Taidokkaan editoinnin ja sydämellä toteutettujen tehosteiden symbioosi on muun elokuvan tapaan liki täydellinen jäljennös aikakautensa klassikoista.

Tekniikka
1080p-formaatissa tallennettu 2.35:1-kuva on esikuvilleen uskollinen. Lämpimät värit maalaavat kuvan kauttaaltaan piirustuksenomaisen kirjavaksi, ja kokonaisuus taltioidaan erinomaisella tarkkuudella ylimääräisten bittien turvin. Halpabudjettia mukaillen terävyys saa ajoittain osumaa ja ylenpalttinen kohtina verottaa detaljeja. Siirto on kaikin osin alkuperäislähteelle uskollinen.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita hyödyntää alapäätä tehokkaasti. Matalat taajuudet tukevat erinomaisesti elokuvan elektronista soundtrackia ja lukuisia tehosteita, mutta antavat samalla tilaa muulle äänimaailmalle. Kanavaerottelu on vivahteikas ja jatkuvassa käytössä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Hobo with a Shotgun on hervottoman epäkorrektia splatteria, jonka uskollisuus genren klassikoille näkyy ja ennen kaikkea tuntuu läpi elokuvan.