Elokuva
Kapkaupungissa vuoden päivät CIA:n turvatalon talkkarina tylsistynyt Matt Weston (Ryan Reynolds) haluaisi siirron tyttöystävänsä Anan (Nora Arnezeder) kotikaupunkiin Pariisiin, tai edes toiminnallisen poikkeuksen puuduttaviin päiviinsä. Kenttäkokemusta minimaalisen vähän omaava operatiivi saakin enemmän kuin pyytää, kun taloon kuljetetaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelun historian pahin ja vihatuin petturivakooja Tobin Frost (Denzel Washington). Kuulusteluja ei ehditä edes kunnolla aloittaa, kun ovista tunkee sisään armottoman Vargasin (Fares Fares) johtama iskujoukko tappaen kaiken tieltään. Matt ehtii täpärästi pelastamaan Frostin ja päätyy vihaamansa petturin kanssa pakosalle. CIA:n päämajassa Langleyssa pääjohtaja Whitford (Sam Shepard) määrää kansallisen hätätilan ja patistaa miesten perään ovelan vainukoiran Linklaterin (Vera Farmiga) ja Westonin oman päällikön Barlow`n (Brendan Gleeson), joiden on pidettävä toisessa maassa suoritettava ja yksinkertaiselta näyttävä operaatio mahdollisimman salaisena. Mutta vakoilun ja vastavakoilun maailmassa aniharvoin mikään on sitä, miltä ensin näyttää, ja niin Westonkin joutuu punnitsemaan omiensa tarkoitusperiä, kun vihollinen tuntuu tietävän etukäteen kaksikon jokaisen liikkeen.

Tehokkaalla elokuvallaan Rahalla saa (Snabba Cash, 2011) kansainvälisen huomion herättänyt ruotsalainen ohjaaja Daniel Espinosa on saanut ensimmäiseen jenkkijännäriinsä erinomaisen miehityksen, eikä herra turhia arastelekaan kuljettaessaan kaahaustaan vaahtosuista ravia. David Guggenheimin kirjoittaman tarinan pohjalta Guggenheimin, Terry Georgen ja John Lee Hancockin rustailema salaliittoilu pitää tapahtumat alituisessa liikkeessä ja antaa henkilöhahmoillekin tilaa ja aikaa kehittyä, mutta sortuu myös muutamin paikoin genren itsestään selvimpiin kliseisiin, joista konservatiivinen finaali on surullisin esimerkki.

Kuvanjälki on kuitenki värimäärittelyltään ronskin realistinen ja kiitettävän rosoinen, euro-ohjaajia usein suosivan Oliver Woodin hektisen käsivarakameran tuodessa takaa-ajot ja tulitaistelut iholle. Richard Pearsonin editointi laittaa kuvat tiukkaan ja tuiki oikeaan järjestykseen ja Ramin Djawadin hikisesti jumputtava score pitää nastan laudassa alusta loppuun asti.

Denzel Washington hallitsee framia ja tekee omnipotentista Frostistaan monisärmäisen henkilön, jonka tarkoitusperiä miettii tarkoituksenmukaisestikin viime metreille asti, ja viimeksi Vihreänä lyhtynä (Green Lantern, 2011) itsensä häpäissyt Ryan Reynolds saa jälleen tilaisuuden näyttää, että hänestä on yhä vakavasti otettavaksi toimintafiguuriksi. The Denzin ja Reynoldsin kohtauksissa onkin juuri oikeanlaista kemiaa mestarin antaessa oppipojalleen tärkeitä tunteja eloonjäämisestä, mutta tämän saadessa myös muistutuksen työn todellisista motiiveista.

Taustajoukoissa aina varma Vera Farmiga ja luottoukko Brendan Gleeson komppaavat hyvin ja ohjaajan Skandinaviasta muassaan tuoma Fares Fares vakuuttaa pärjäävänsä globaalillakin kentällä. Terminaattori Robert Patrick poikkeaa kuvissa lyijyyn luottavana kenttäagenttina ja aina ilahduttava Ruben Blades vanhana väärentäjänä, jolla on sydän kohdallaan.

Yhteenveto
Kliseistään huolimatta napakka ja kivasti kiihdyttelevä toimintafilkka.