Elokuva
Viisi nuorta opiskelijaystävystä, yksinäinen Dana (Kristen Connolly), eloisa Jules (Anna Hutchinson), urheilullinen Curt (Chris Hemsworth) ja akateeminen Holden (Jesse Williams), lähtevät viikonloppureissuun Curtin serkun ostamalle mökille. Juuri ennen lähtöä mukaan tunkee vielä pilveä enemmän kuin happea sisäänsä imeskelevä hörhökaveri Marty (Fran Krantz), ja viisikko aloittaa matkansa syrjäseuduille syvälle vuorten ympäröimään metsään. Samaan aikaan maanalaisessa bunkkerissa huippusalaisen projektin kyynistyneet työntekijät, herrat Sitterson (Richard Jenkins) ja Hadley (Bradley Whitford), seuraavat monitoreistaan viisikon matkaa tarkkaan rajatulle ja kontrolloidulle alueelle.

The Cabin in the Woods on metaelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Tuntuu kuin käsikirjoittajat Joss Whedon ja Drew Goddard olisivat niputtaneet kasan synopsiksia tutuista kauhukuvista samaan laatikkoon, ravistelleet sitä hetken ja poimineet sitten 20 minuutin jaksoihin ainekset ennalta-määrättömässä järjestyksessä.
Jokainen klisee saa kuitenkin tuunatun käsittelyn, eikä seuraavasta käänteestäkään kykene millään olemaan katsomossa varma. Tällä tavoin käsiteltynä The Cabin in the Woods onkin tavallista nokkelampi vilunväreviihdytin, mutta myös vain kerran katsottava, suurimmat blockpointit kun eivät enää ensimmäisen kokemuksen jälkeen vaikuta samalla tavalla. Loppuaan kohden leffa on myös hilkulla kompastua paitsi hanskasta lähtevään efektiryöpytykseensä, myös omaan nokkeluuteensa, vaikka viimeinen shotti nostaakin jälleen sen selkärangan suorempaan.

The Cabin in the Woods yhdistelee surutta niin Sam Raimin Evil Deadia ja Clive Barkerin Hellraiseria kuin Sean S. Cunninghamin genreklassikkoa Friday The 13th. Mukaan mahtuu muistumia myös Tobe Hooperin Texas Chainsaw Massacresta , George A. Romeron Zombie-leffoista kuin Vincenzo Natalin The Cubesta ja Wes Cravenin Screamistakin. Jokaiselle teokselle kumarretaan kunnioittavasti, mutta myös niiden heikkouksia hellästi ironisoiden. Vaikka hengiltäotot ovatkin rujon graafisia, kokonaisuuden takana virnistelee leveä sudenhymy ja sysimusta huumori. Christopher Nolanin uran alkutaipaleen luottosäveltäjän, David Julyanin, score seuraa isäntäelokuvan viitoittamalla tiellä, ja hauskasti genren konventioita seuraten varoittelee tulevasta aina pikkuisen etukäteen. Syntetisaattoripohjainen äänimatto uhkuu ja ujeltaa houreisiksi menevien tapahtumien taustalla tarpeen vaatimilla tehoilla.

Parivajakko Goddard-Whedonilla on aiemminkin ollut yhteisiä produktioita, joista tunnetuin lienee kulttisarja Buffy, vampyyrintappaja (1997-2003), jonka jälkeen ensin mainittu on työskennellyt muun muassa tv-sarjojen Alias (2001-2006) ja Lost (2004-2010) parissa. Goddardin filmilistalta löytyvät myös käsikirjoitukset elokuviin Cloverfield (2008), sekä Steven Spielbergin ensi vuonna ensi-iltaansa tulevaan Robocalypseen. Buffyn lisäksi tv-maailmassa sarjoillaan Angel (1999-2004) ja Firefly (2002-2003) nimeä kerännyt Whedon on myös sikäli ajankohtainen, että viikon päästä saa ensi-iltansa hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa supersankariensemble The Avengers.

Trivianäkäisille tiedoksi, että The Cabin in the Woods kuvattiin valmiiksi jo vuonna 2009, mutta elokuva viivästyi alkuperäisestä premiääristä tuotantoyhtiö Lionsgaten suunnitellessa sen muokkaamista trendin mukaisesti 3D-muotoon. Whedon ja Goddard tappelivat kuitenkin alkuperäisen kaksiulotteisuuden puolesta ja leffa saadaankin kankaille alkuperäisessä formaatissaan, tosin siis liki kolme vuotta myöhässä.

Roolitus on kuin horrorrainojen oppikirjasta, viisikosta löytyvät ne tärkeimmät arkkityypit atleetista lutkaan ja neitsyestä pilvipöllöön jokaisen karaktäärin vielä toimessakin odotusten mukaan. Chris Hemsworth on ennen Thorin (2011) tuomaa tähteyttä vielä koppava ja itseriittoinen kukkopoika, joka ratkaisee ongelmat fyysisellä voimalla. Kristen Connolly on hissukkainen Dana, josta kuitenkin veriseksi menevän survivaalin pyörteissä kuoriutuu naarasleijona. Lumppuileva Anna Hutchinson ja muikean mukava ja asiallinen Jesse Williams naulaavat rooliinsa odotusten mukaan, mutta Fran Kranzin omituisia teorioita kannabiksen täyttämässä pääkopassaan alituiseen pyörittelevä Marty varastaa shown osuvilla yksrivisillään. Aina varman veteraanin Richard Jenkinsin ja West Wing -sarjasta tutun Bradley Whitfordin työnsä kylmettämät insinöörit keventävät kireiksi meneviä kohtauksia sarkastisilla kommenteillaan. Sigourney Weaver piipahtaa kuvissa paljastamassa tarkoituksen kaiken takana.

Yhteenveto
Kauhuleffoja rakastava yleisö tuntee tällä mökkiretkellä olonsa turvalliseksi, sillä jokaiselle on jotain varattuna.
Sisäpiirin vitsejä surutta sinkoileva elokuva on vain ja ainoastaan veristä viihdettä, eikä onneksi yritä sen enempää katsojaa fiksuudestaan vakuuttakaan.