Elokuva
Länsimaalaisten hellittäessä intoaan sotagenreen, aasialaiset tuntuvat tuovan markkinoille uuden yrittäjän joka toinen kuukausi. Korealainen The Front Line sijoittuu Korean sodan viimeisiin päiviin vuonna 1953. Strategisesti tärkeän Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla sijaitseva Aerok-kukkulan omistajuus vaihtuu liki päivittäin, ja ennen virallista rauhansopimusta sen merkitys ja ennen kaikkea hallinta on molemmille osapuolille elintärkeä. Eteläkorealainen luutnantti Kang (Shin Ha-kyun) lähetetään väärin sanottujen lauseiden vuoksi rintamalle rangaistukseksi, vaikka todellinen virkatehtävä on selvittää komppanian edellisen komentajan salaperäinen kuolema, jonka taustalla on mahdollisesti pohjoiskorealainen soluttautuja.

Mielenkiintoisesta premissistä huolimatta The Front Line sortuu nopeasti aasialaisille perityypilliseksi sotarainaksi, jossa sota personifioidaan kahden ystävän väliseksi taistoksi. Alun lyhyessä taustoituksessa paljastetaan Kangin ja Kimin (Soo-go) välinen menneisyys, jossa jälkimmäinen joutui pohjoiskorealaisten vangiksi ja oletettiin kuolleen. Kaverusten jälleennäkeminen ei sentään kulje aivan sitä odotetuinta kliseepolkua pitkin toisin kuin voisi olettaa ja toverillisesta suhteesta saadaan muutamaan otteeseen ihan hyvääkin draamaa aikaiseksi.

Elokuvan temaattinen selkäranka luodaan sodan kauhut kokeneiden ja rintaman takana olleiden sotilaiden välillä, mutta alleviivausta harrastetaan paikoin vähän turhan paksulla viivaimella eikä omaperäisyydestä ole tietoakaan. Sodan luomaa psyykettä ei onnistuta välittämään katsojalle saakka, mikä johtuu pääsääntöisesti jatkuvasta teennäisyydestä. Yllättäviksi juonenkäänteiksi tai tunteikkaaksi tarkoitetut tapahtumat pursuavat genrekliseitä ja ylitsevuotavaa hidastusta, minkä vuoksi monet kohtauksista kääntyy lopulta itseään vastaan.

Ontuvasta dramaturgiasta huolimatta The Front Line on upeannäköinen sotaelokuva. Esikuvina ovat toimineet ilmiselvästi länsimaiset modernit sotaelokuvat, joita lainataan värimaailmasta lähtien. Plagiointi on tehty paikoin jopa niin näyttävästi, että tuotantomaan oma kulttuuri hukkuu länsimaisen tradition alle. Suuret laaja-otokset ja tiukat lähikuvat noudattavat tuttuja konventioita, mutta täysin vaille omaa ilmettä ei kuitenkaan jäädä. Muutamat kamera-ajot hyödyntävät innovatiivisesti muun muassa time lapse -kuvaamista ja eriskummallisia kuvasommitelmia, jotka syöpyvät mieleen. Valitettavasti ne jäävät myös ainoiksi asioiksi.

Tekniikka
1080p-formaatissa tallennettu 1.85:1-kuva on erinomainen. Jälkikäsitelty värimaailma ei hyödynnä kovinkaan kirjavia värejä, mutta tästä huolimatta kuva on ilo silmälle. Äärimmäisen terävä kuva ei menetä yksityiskohtia juuri missään olosuhteessa, ja upeat tumman sävyt toistavat elokuvan muutamat yökohtaukset hienosti.

DTS-HD MA 5.1 -miksaus nousee pelastavaan asemaan etenkin lukuisten toimintakohtausten aikana, mutta hoitaa tonttinsa erinomaisesti myös hiljaisempien hetkien aikana. Aktiivinen kanavaerottelu toistaa hektisen sotamaiseman luonnollisella tarkkuudella, ja tukeva alapää antaa massiivisille räjähdyksille jykevän läsnäolon.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
The Front Line sijoittuu elokuvateollisuudessa vähäiselle huomiolle jääneeseen Korean sotaan, mutta valitettavasti se hyödyntää toteutuksesta lähtien kaikkein yleisimpiä keinoja sen kertomiseen.