Elokuva:

Jonathan Swiftin vuonna 1726 julkaistu, alunperin poliittiseksi satiiriksi kirjoitettu, romaani Gulliverin matkat lienee yksi maailman tunnetuimmista kirjoista, jota juuri kukaan ei ole lukenut. Lähes kaikki ovat silti kuulleet Gulliverin seikkailuista pikkuruisten lilliputtien maassa sekä jättiläisten vieraana. Seikkailujen jatkovaiheet sensijaan lienevät useimmille hämärän peitossa.

Brittiläis-Amerikkalaisena yhteistyönä vuonna 1996 valmistunut Charles Sturridgen ohjaama kolmetuntinen minisarja tuo seikkailun uuden sukupolven ihmeteltäväksi. Sarja on taannoin julkaistu myös Suomessa DVD:llä. DVD:n katselu alkaa pienellä arvoituksella, kun levyltä on löydettävä kahdessa osassa taltioidun elokuvan ensimmäisen osa käynnistävä komento.

Kun elokuvan käynnistäminen lopulta onnistuu, selviää että Simon Mooren tekemään käsikirjoitukseen on lisätty kehyskertomus, jossa yhdeksän vuotta kateissa ollut Lemuel Gulliver (amerikkalaiskoomikko Ted Danson) palaa kotiin vaimonsa Maryn (Mary Steenburgen) ja poikansa Thomasin (Thomas Sturridge) luo vain havaitakseen, että hänen kotinsa omistaa toinen mies, hehkeään "leskeen" silmänsä iskenyt Tohtori Bates (James Fox), joka ei suinkaan ilahdu Gulliverin paluusta. Kukaan ei myöskään suostu uskomaan sankarimme ihmeellisiä seikkailuja todeksi vaan hänet leimataan mielisairaaksi ja suljetaan asianmukaiseen hoitolaitokseen paranemaan harhoistaan ja sopeutumaan yhteiskunnan täysipäiseksi jäseneksi.

Amerikkalainen Danson selviytyy englantilaisen seikkailijan roolistaan kohtuullisesti, mutta varsinaisesti tarinaa kannattelevat lukemattomat pienissä rooleissa nähtävät nimekkäät tähdet, mm. Sir John Gielgud, Edward Woodward, Peter O'Toole, Omar Sharif, Kristin Scott Thomas ja monet muut, vain muutama nimeltä mainiten.

Elokuvaan lisätty kehyskertomus toimii mainiosti luoden elokuvan käsittämättömille seikkailuille kiehtovan kontrastin: Onko Gulliver todellakin menettänyt järkensä valon laivan haaksirikossa vai onko hän kokenut uskomattomia seikkailuja, jotka ovat asettaneet hänen koko elämänsä ja arvomaailmansa uuteen järjestykseen. Ted Dansonin hillitön esiintyminen sai ainakin tämän katsojan aluksi veikkaamaan ensimmäisen vaihtoehdon puolesta, mutta miten lienee...

Erikoistehosteista vastaa Muppeteillaan maailmanmaineeseen kohonneen Jim Hensonin verstas eikä tuloksessa ole juuri moittimista, sillä hyvin tehdyt pienoismallit voittavat ainakin minun mielestäni keskinkertaiset CGI -tehosteet.

Olkoonkin, että omien sanojensa mukaan Jonathan Swift kirjoitti Gulliverin matkat "kiusatakseen, vaan ei opettaakseen maailmaa" on tarinassa vielä lähes kolmesataa vuotta myöhemminkin havaittavissa runsaasti purevia havaintoja länsimaisen sivistyksen ulkokultaisuudesta, tieteen kaikkivoipaisuudesta ja poliittisesta vallankäytöstä. Vaikka nämä piikit onkin tässä kaapeli-TV -katsojille suunnatussa versiossa pyritty siloittelemaan pystyy ajatteleva katsoja ne tarinasta halutessaan löytämään.

Kuva:

Tällä kertaa takakannen Letterbox 16:9 merkintä tarkoittaa ei-anamorfista kuvaa kuvasuhteella 1,66:1. Laajakuva-TV:llä katsottaessa kannattaa valita kuvasuhte 14:9, mikäli aparaatti moisen tarjoaa, sillä 16:9 zoomauksella kuvan ala- ja yläreunasta katoaa pienet kaistaleet sekä alempi tekstitysrivi näkyy vain osittain.

Kuvassa ei esiinny häiritsevässä määrin kohinaa eikä muitakaan katselua haittaavia ongelmia. Toisaalta kuva on kauttaaltaan hivenen pehmeänoloinen, ikään kuin kohinan poistamiseksi kuvaa olisi pehmennetty aavistus liikaa. Kuvan pehmeyttä ei liene omiaan vähentämään kolmetuntisen elokuvan puristaminen yhdessä lisämateriaalien kanssa yhdelle DVD:lle. Värien toistossa ei huomauttamista ole.

TV -tuotannoksi aivan kelvollinen esitys kuvan puolesta.

Ääni:

Äänipuolella seikkailuja ryyditetään 5.1 -kanavaisella Dolby Digital ääniraidalla, joka tosin painottuu vahvasti etukanaviin. Surroundkanavista ei elokuvan aikana ihmeempiä ääniä kuulu. Sensijaan subwooferia ruokitaan hetkittäin varsin miehekkäillä murinoilla.

Näyttelijöiden dialogi toistuu kohtuullisesti, samoin muut ääniraidalle taltioidut äänet. Dynamiikan puolesta ääniraita jää varsin keskinkertaiseksi.

Ei varsinaisesti huono, muttei mitenkään häikäiseväkään äänimaailma. Kyllä tämän kanssa toimeen tulee.

Trevor Jonesin elokuvaan loihtima musiikkimaailma tukee tapahtumia keräämättä suuremmin huomiota itseensä.

Lisämateriaali:

Pariminuuttisen, 1,33:1 -kuvasuhteisen, trailerin lisäksi levyllä on 24 -minuuttinen dokumentti (1,33:1, DD 2.0) minisarjan tekemisestä. Dokkarissa kurkistetaan kulissien taakse ja haastatellaan sarjan näyttelijöitä sekä tekijöitä. Hyvinkin katsomisen arvoinen taustadokumentti.

Lisäksi levylle on tallennettu tekstimuodossa muutaman sivun mittaiset biografiatiedot peräti 29:sta (!) henkilöstä. Suurin osa näistä on näyttelijöitä, mutta omat sivunsa ovat saaneet myös ohjaaja, käsikirjoittaja sekä muutamat muut, myös alkuperäisen tarinan kirjoittaja Jonathan Swift.

Elokuva on tekstitetty neljällä pohjoismaisella kielellä ja se on mahdollista katsoa ilman tekstitystä. Sensijaan lisämateriaali on tarkoitettu vain englannintaitoisille.

Yhteenveto:

Ammattitaitoisesti, isolla budjetilla tehtyä fantasiaviihdettä, josta on hauska bongata lähes tunnistamattomaksi maskeerattujen nimekkäiden näyttelijöiden suorituksia. DVD:n kuvan- ja äänenlaatu ovat aivan kelvollista luokkaa ottaen huomioon, että kyseessä on alunperin TV:lle tehty minisarja. Kyllä tämän parissa kolme tuntia menee varsin helposti.