Elokuva

Vuonna 1971 USA:ssa tehtiin Stanford Prison Experiment -nimellä tunnettu koe, jossa vapaaehtoisista yliopisto-opiskelijoista koottu ryhmä tavallisia, lainkuuliaisia nuoria miehiä sijoitettiin koevankilaan, osa vangin ja osa vanginvartijan roolissa. Kokeen tarkoituksena oli tutkia ihmisten toimintaa poikkeusolosuhteissa kaltereiden molemmin puolin. Se mikä tuli yllätyksenä kokeen järjestäneille psykologeille ja siihen osallistuneille opiskelijoille, tuskin on kovin suuri yllätys ihmiskunnan historiaan uutisten kautta perehtyneille maallikoille.

Aikaisemmin lähinnä saksalaisten poliisisarjojen (mm. Poliisikoira Rex ja Tatort) ohjaajana kunnostautuneen Oliver Hirschbiegelin elokuva Das Experiment siirtää kokeen Saksaan. Yliopisto-opiskelijoiden sijasta koehenkilöt ovat lehti-ilmoituksella haettuja tavallisia miehiä kaikista yhteiskuntaluokista. Ensisijaisena houkuttimenaan kahden viikon kokeesta maksettava tuntuva rahallinen korvaus. 20 koehenkilöä jaetaan ilmeisen satunnaisesti kahteen ryhmään, toisessa 12 vankia ja toisessa 8 vartijaa. Vangit majoitetaan ilman omaa identiteettiä ja kansalaisoikeuksia kolmen hengen selleihin, joissa he ovat ympärivuorokautisen kameravalvonnan ja vartijoiden järjestyksenpidon alaisina. Vartijat puolestaan saavat univormut ja pamput, sekä ohjeet ylläpitää järjestystä vankilassa kaikin tarvittavin keinoin, kuitenkin ilman väkivaltaa, johon turvautuminen keskeyttää kokeen välittömästi. Teoriassa.

Sen enempää kokeen järjestävää tahoa kuin varsinaista tarkoitustakaan ei tuoda tarkasti esiin. Koetta johtavat Edgar Selgen näyttelemä professori Thon ja Andrea Sawatzkin tulkitsema tohtori Jutta Grinn. Erityisesti professori Thon tuntuu hakemalla hakevan äärireaktioita, joita hänelle onkin luvassa jopa odotettua enemmän.

Kokeen alussa vankien ja vartijoiden välillä vallitsee veljellinen tunnelma, mutta jo parin ensimmäisen päivän aikana jännite kahden ryhmän välillä alkaa kasvaa. Varsinkin kun vankien joukossa on entinen lehtimies, Tarek Fahd (mm. Juokse Lola juokse -elokuvasta tuttu Moritz Bleibtrau), joka havittelee pääsyä takaisin toimittajaksi kokeesta tekemänsä jymyjutun avulla. Juttua värittääkseen Fahd (tai vanki numero 77, kuten vartijat häntä kutsuvat) ryhtyy järjestämään kitkaa vankien ja vartijoiden välille välittämättä sellikumppaninsa, numero 38:n varoituksista. Olisi kannattanut kuunnella, sillä Christian Berkelin näyttelemä "kolmekasi" osoittautuu Saksan armeijan majuriksi, joka on paitsi osallistumassa kokeeseen myös valvomassa sen kulkua osarahoittajana toimivan armeijan edustajana.

Kuten arvata saattaa, tilanne riistäytyy hyvin nopeasti paitsi vankien ja vartijoiden myös koetta valvovien psykologien käsistä ja tilanne vyöryy vääjäämättä kohti dramaattista konfiliktia. Vaikka aito Stanford Prison -koe ei aivan yhtä äärimmäisesti päättynytkään, kuin tämän elokuvan kuvaama koe seuraa Hirschbiegelin elokuva tapahtumien kulkua ja kokeeseen osallistujien kokemuksia jopa yllättävän tarkasti.

Elokuva tempaisee katsojan tiukasti pihteihinsä, eikä vähiten uskottavien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Näyttelijät tekevät roolihenkilöistään ja heidän reaktioistaan todellisen tuntuisia ja katsojan on helppo samaistua erityisesti vankien kokemuksiin. Tarinaan puoliväkisin ympätty romanttinen sivujuoni Tarekin ja tämän taksiin juuri ennen kokeen alkamista törmänneen Doran (Maren Eggert) välillä tosin on jokseenkin turhan tuntuinen, eikä oikein kuljeta varsinaista tarinaa mihinkään suuntaan.

Kuva

DVD:n anamorfinen kuva on alkuperäisessä kuvasuhteessa (1,85:1). Kuva on terävä ja häiriötön kaikissa kuvausolosuhteissa, niin auringonpaisteessa (jota elokuvassa ei kovin paljoa esiinny) kuin hämärissä selleissä kuvatuissa yökohtauksissa.

Elokuvassa hyödynnetään mainiosti tehokeinona erilaisia valaistusolosuhteita ja jyrkkiä kontrastieroja.

Ääni

Toisin kuin taannoin julkaistussa kaksikanavaisella ääniraidalla varustetussa Das Experiment britti-DVD:ssä tässä pohjoismaisessa versiossa on 5.1 -kanavainen Dolby Digital -ääniraita saksaksi. Dubbauksia levyllä ei ole, eikä ole väliksikään olla.

Ääniraita on samalla tasolla kuvan kanssa. Näyttelijöiden dialogi toistuu kristallinkirkkaasti ja surroundkanavia hyödynnetään oivallisesti toimivan tilavaikutelman luomiseksi. Elokuvasta löytyy myös subbarille jonkun verran pureskeltavaa.

Alexander Von Bubenheimin musiikki ei juuri vedä huomiota puoleensa vaan pysyttelee maltillisesti taustalla.

Lisämateriaali

Oheismateriaalinkin suhteen olemme paremmassa asemassa kuin britit:

Making of -nimellä varustettu 9-minuuttinen minidokkari on katsaus parin kohtauksen kuvauksiin. Tämä pätkä on 1.33:1-kuvasuhteella ja saksankielisellä DD 2.0 -ääniraidalla, ilman tekstitystä. Kyseessä ei ole varsinaisesti "making of" vaan tämä vastaa monilta levyiltä löytyviä B-Roll -pätkiä kameran vain seuratessa kuvaustilannetta ilman mitään kommentointia. Huomattavasti mielenkiintoisempi on 16-minuuttinen saksankielinen haastattelukooste (1.33:1, DD 2.0), jossa näkemyksiään elokuvan tarinasta esittävät pariminuuttisissa haastattelukatkelmissa keskeisten roolien näyttelijät ja ohjaaja Hirschbiegel. Haastattelut on tekstitetty englanniksi.

Lisäksi mukana on elokuvan traileri (1.85:1 letterbox, DD 2.0) sekä viiden keskeisen näyttelijän tekstimuotoiset biografiat.

Yhteenveto

Ennalta-arvattavasta lopputuloksestaan huolimatta Das Experiment on hätkähdyttävä elokuva ja antaa taatusti ajattelemisen aihetta jokaisella katsojalle. Erityisesti niille, jotka omasta mielestään olisivat selvinneet mokomasta kahden viikon jaksosta leikiten.