Elokuva
Tuhat vuotta sen jälkeen, kun maapallo on hylätty ilmastonmuutoksen ja massiivisten kataklysmien vuoksi asumiskelvottomana planeettana, komentaja Cypher Raige (Will Smith) suorittaa tehtävää, joka voisi ratkaista sodan ulkoavaruuden ilkiöitä, S`krellejä, vastaan. Matkalla kohti ihmiskunnan uutta kotia, aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevaa Nova Primea, Cypherin alus tekee kuitenkin pakkolaskun Tellukselle ja loppupeleissä onkin kiinni ainoastaan hänen kovapäisestä pojastaan, isänsä kaltaiseksi galaksien väliseksi Rangeriksi halajavasta teini-ikäisestä Kitaista (Jaden Smith), saadaanko haverissa rampautunut isä pelastettua.

Koukukkailla elokuvillaan (Kuudes aisti (1999), Unbreakable - Särkymätön (2000)) noin kymmenen vuotta sitten läpi lyöneen ohjaaja/käsikirjoittaja M. Night Shyamalanin ura laskee kuin lehmän häntä. Tylsästä Kylästä (2004) alkanut alamäki jatkoi syöksyään naurettavalla Lady in the Waterilla (2006), jatkoi kierrettä typerällä The Happeningilla ja törmäsi pohjaan täysin luokattomalla The Last Airbenderillä (2010). Nousua ei tuo myöskään uusin, lapsellisen naiivi scifisurvivaali After Earth, joka on keskinkertaisilla efekteillä höystetty siirappinen isä-poika-kasvutarina, jonka flätti juonenkaari tuntuu vähintään tuhat vuotta vanhalta.

Will Smithin tv-dokkarin pohjalta ideoimasta yksinkertaisesta ”isä ja poika luonnon armoilla” -synopsiksesta käsikirjoittaja Gary Whittan ja ohjaaja Shyamalanin pulskaksi scififaabeliksi laventama elokuva on tyypillinen malliesimerkki siitä, miten pelkkä laajentaminen ja Tähtien sota -ulottuvuuden lisääminen ei tee tylsästä tarinasta yhtään sen mielenkiintoisempaa. Kliseiden keskellä näköradion avulla poikaansa läpi vaarallisten seutujen ohjaava tiukkis militantti-isä oppii luottamaan jälkikasvuunsa samalla kun poika kasvaa ymmärtämään vastuun ottamisen merkityksen. Teknisesti After Earth on lähinnä huvittavan höveli, digitaalisesti luotu fauna kaikkea muuta kuin pelkoa herättävää ja puvustustaankin myöten luvattoman paljon muista genren teoksista lainaileva esitys.

Samalla tuhlailevasti Yhdysvaltain, Costa Rican ja Sveitsin pittoreskeissä maisemissa kuvattu After Earth on harmittavan heikko yritys valtaa pitävän miljonäärivanhemman höylätä itseään lahjattomammalle jälkikasvulleen väkisin portaita tähtiin matalemmiksi. Jaden Smithin taidot ja karisma ovat niin olemattomat, että After Earth jää pelkäksi sadan miljoonan kuplaksi, joka ei vieläkään, juuri ja juuri siedettävän Karate Kid -remaken (2010) jälkeen, tee pojasta tähteä, vaan vastaavasti syö isä-Willin uskottavuutta Hollywoodin fiksuna megapelurina.

Kokonaisuudessa on suurelta osin sama löyhkä, joka leijui myös John Travoltan pakkomielteisesti markkinoille tuottamassa ja Roger Christianin ohjaamassa vastenmielisessä megaflopissa Battlefield Earthissa (2000), jonka valkokankaille saattamista tuskin kukaan vieläkään ymmärtää tai on edes antanut anteeksi. Aika näyttää millaisen tuomion After Earth lopulta saa, saattaahan olla, että sen profetiat tulevaisuudestamme osuikin napakymppiin, jolloin se tuhannen vuoden kuluttua julistetaankin maailmanperintökohteeksi.

Isän, ja varsinkin puisevasti patsastelevan poika Smithin manipuloidessa valkokangasaikaa mielin määrin, pienemmissä sivurooleissa nähdään takaumissa muun muassa Sophie Okonedo äiti Raigena, Zoë Isabella Kravitz tytär Senshinä, sekä Glenn Morshower Rangerien komentaja Velanina.

Yhteenveto
Trikeiltään tuhannesti nähty ja sentimentaalisella tarinallaan kivuliaan useasti kelattu kasvukertomus aloittaa kesän hiteiksi halajavien suurelokuvien tulvan löysästi, antaen kilpailijoilleen luvattoman paljon etumatkaa taistelussa lipputuloista.