Elokuva
86-vuotias pahansisuinen ja huonosti käyttäytyvä rääväsuu Irving Zisman (Johnny Knoxville) lähtee tyttärenpoikansa Billyn (Jackson Nicoll) kanssa matkalle halki Amerikan, Irvingin edesmenneen vaimon raato takakontissa. Reissunsa aikana kaksikko pilaa muun muassa häät, hautajaiset ja lasten missikisat sekä monen pahaa-aavistamattoman ohikulkijan päivän.

Jackass -tv-sarjasta siinnyt ja piilokameratekniikkaa hyödyntävä Jackass esittää: Paha pappa on yhden vitsin ympärille nivottu typerä, nolostuttava ja anteeksiantamattoman huono syy lähteä elokuviin. Katkeamattomana virtana soljuvat nolot ja tympeät tilanteet sidotaan yhteen Billyn narkkari-isän etsinnällä, mutta muuten kokonaisuus on kuin teipillä toisiinsa huonosti liitettyjä ja vaivaannuttavaa alapäähuumoria viljeleviä gageja.

Jeff Tremainen ohjaustyö on vaatimatonta, kuten tuotantoarvot yleensäkin. Komediaksi harvinaisen ilkeän törkeilyn taspainokin on pahasti kateissa, Billyn ja papan ns. näyteltyjen kohtausten yrittäessä olla siirappisen sentimentaalisia, jotka istuvat äärimmäisen huonosti kakka- ja pieruhuumoria hyödyntävään yleisilmeeseen.

Johnny Knoxvillella on muutama inspiroituneempi hetkensä, mutta aidosti iskevien osumien takana on silti pääasiassa mainio viikari Jackson Nicoll, joka ei varsinaisesti näyttele, vaan elää kokemaansa reissua ihka aidosti.

Yhteenveto
Jos puolentoista tunnin elokuvasta siedettävää materiaalia on minuutteja noin tusina, ja niistäkin puolet vasta lopputekstien alla, ei kokonaisuutta voi pitää kovinkaan onnistuneena.