Frances (Greta Gerwig) on kaksseiska haihattelija New Yorkista. Lunkisti laiffin ottava Frances haaveilee tanssijan ammatista, mutta päivät kuluvat kevyesti parhaan ystävän ja kämppäkaverin Sophien (Mickey Sumner) kanssa lehdellä soitellessa kuin se kuuluisa heinäsirkka ennen talvea. Kun Sophie yhtäkkiä haluaakin vakiintua poikäystävänsä kanssa ja muuttaa yhteen, Frances huomaa jääneen vastuuttoman nuoruuden ja aikuisuuden välitilaan, jossa on pakko ottaa elämänohjat omiin käsiin. Matka itsenäisyyteen kiertyy aina Pariisin kautta takaisin lähtöpaikkaan, missä uusi ja vanha kohtaavat.

Noah Baumbachin indie-helmi Frances Ha seuraa Woody Allenin parhaimpien elokuvien jalanjäljissä New Yorkin nuorten aikuisten elämää. Francesin kompurointi kohti aikuisuutta on valloittavan aitoa ja laadukasta läsnäoloa parhaimmillaan. Ohjaaja Baumbachin ja päätähti Gerwigin yhdessä kirjoittama tarina on osuvaa huomiointia olemisen sietämättömästä keveydestä ja komiikka kirpeän kiukkuista ja suloisen hassua. Teksti kuplii ja poreilee elävästi ja kokonaisuuden aitous saa parhaimmillaan jopa dokumentaarisen muodon. Mustavalkoisuus tekee elokuvasta vanhanaikaisen, mutta yhtä aikaa modernin, olematta silti keinotekoinen tehokeino.

Elokuvan jokaisessa kohtauksessa nähtävä Greta Gerwig hehkuu puhdasta luonnollisuutta monella tasolla kömpelönä Francesina, jonka ristiretki omaan elämäänsä on mitä miellyttävintä seurattavaa. Yhtä lailla mainiona vastavoimana toimii Mickey Sumner, musiikkimaailman moniottelija Stingin tytär, joka antaa Gerwigin Francesille sekä haastetta että tukea.

Puhelias ja erinomaisesti näytelty hyvän tuulen elokuva, josta on äärettömän helppo pitää.