Elokuva
Niin Katniss Everdeenin (Jennifer Lawrence), kuten myös koko Pandemiksi muuttuneen Amerikan osalta Nälkäpelit on pelattu, sillä kapinaliike Presidentti Snown (Donald Sutherland) johtamaa totalitääristä Capitolia vastaan kasvaa päivä päivältä, eskaloituen kohti lopullista voimainkoitosta. Katnissillä on hätä kumppanistaan Peetasta (Josh Hutcherson), joka on jäänyt valtaapitävien vangiksi, mutta samaan aikaan velvollisuus ottaa paikka kansanousun symbolina vaatii nuorelta naiselta suuria uhrauksia.

Kolmanteen osaansa, Matkijanärhi, osa 1, tuleva Nälkäpeli -saaga petraa mukavasti kakkososasta Nälkäpeli - Vihan leikit (2013), ja muuttaa koko tarinakeskuksen moderniksi mediasodankäynniksi, jonka rakenteissa on paljon nykymaailmasta tuttuja viitteitä valtaapitävien keinolla millä hyvänsä ruokittavasta, loputtomasta vallanhimosta. Samalla leffasarjan mediakriittinen ote kasvaa suoraksi kommentaariksi propagandan voimasta, kummankin puolen taistellessa tv-aalloilla tulevaisuudestaan.

Suzanne Collins on oman romaanisarjansa pohjalta Peter Graigin ja Danny Strongin kanssa kirjoittanut filmatisoinnin, joka taloudellisten näkökohtien vaatimana seuraa Twilightien (2008-2012) ja Harry Pottereiden (2001-2011) viitoittamalla tiellä jakaessaan yhtenä opuksena julkaistun finaalin kahteen osaan. Mutta kun tarina ja kokonaisuus osataan rakentaa tarpeeksi fiksusti ja vielä päättää traagiseen kiperään huipennukseensa, päätös kahtia jakamisesta todistaa toimivansa myös käytännössä.

Jennifer Lawrence täyttää paikkansa keskushenkilö Katnissina varmoilla otteilla, jonka rinnalla enemmän tilaa saavat eri pelurit kuin aikaisemmin. Julianne Moore on Vyöhyke 13. presidentti ja vallankumouksen pääarkkitehti presidentti Alma Coin, jota kapinassa tukevat niin Woody Harrelsonin Haymitch, Liam Hemsworthin Gale ja Jeffrey Wrightin Beetee kuin Sam Claflinin Finnick, sekä aivan kuvausten loppusuoralla traagisesti kuollut Philip Seymour Hoffman, jonka työ ei kuitenkaan jäänyt kesken, kiitos taidokkaan digitalisoinnin ja uudelleenkuvausten.

Yhteenveto
Vakava ja aikuisempi dystopia, joka viisaasti välttää kaiken turhan romantisoinnin keskittyen pitämään kurssinsa aina fiksuun finaaliin asti. Vuoden päästä ensi-iltansa saavalle Matkijanärhi, osa 2:lle ladataan lastia rohkeasti, mutta jos yhtään samalla mallilla edetään kuin tässä asemasodassa, lopputaisto tulee olemaan kaiken odottamisen arvoinen.