Elokuva
1300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Egypti elää mahtiaikoja julman ja vaativan hallitsijansa Seti 1. (John Turturro) johdolla. Faaraon poika Ramses (Joel Edgerton) ja tämän lapsuudenystävä ja luottokenraali Mooses (Christian Bale) niittävät menestystä sotatantereilla ja ovat maan tulevaisuuden kasvot. Samaan aikaan kun Ramses nousee isänsä kuoltua valtaan, Mooses saa kuulla todellisen tarinan syntyperästään ja tehtävästään johtaa 400 vuotta orjuutettu kansansa luvattuun Kaanaan maahan.

Ridley Scottin ohjaama Exodus: Gods and Kings on eeppinen seikkailuelokuva, jonka kasvaminen raamatullisiin mittoihin ei ole ihme eikä yllätys, sillä Adam Cooperin, Bill Collagen, Jeffrey Cainen ja Steve Zaillianin käsikirjoitus pohjaa Vanhaan testamenttiin. Vuoden 2014 toiseen Bibliaa pohjanaan käyttäneeseen spektaakkeliin, Darren Aronofskyn Noahiin, verrattuna Scottin lähestymistapa on realistinen ja paikoin jopa tieteellisiin argumentteihin pohjaava. Poissaolollaan loistavat niin pyhien henkilöiden mahtipontinen jalustalle nostaminen kuin Biblian tulkinnoille ominainen paatoskin. Vitsaukset ja muut ihmeet tykitetään kankaalle ohjaajalleen tutun komeasti, visuaalisesti päällekäyvän huimina kohtauksina, samalla kun Scott tulkitsee Mooseksen ja tämän kansan survivaalia suoraviivaisesti, toimintaseikkailun ehdoin, mutta valittu tyylilaji ei silti missään vaiheessa kadota kertomuksen pohjimmaista pointtia.

Scottin omassa CV:ssä jokainen uusi elokuva vertautuu aina aateloidun visionäärin aiempiin teoksiin, eikä Exodus: Gods and Kings tee poikkeusta. Siinä missä jokainen muutama viikko sitten jo 77 vuotta täyttäneen ohjaajan tähtiin kurottanut elokuva vertautuu aina klassikkoon Alien -kahdeksas matkustaja (1979), historiallisten spektaakkeleiden verrokkina on vuoden 2000 megamenestys Gladiaattori. Gladiaattorin Kenraali Maximukseen (Russell Crowe) verrattuna, vaikka kuinka olisikin taottu kakaroiden kaaliin jo alakoulussa, Mooses jää silti harmaaksi hahmoksi, johon samaistuminen on ainoastaan kotikasvatuksen ja pyhäkoulussa pakolla vietettyjen tuntien ansiota. Samalla tavalla pääpahan Ramsesin läsnäolo jää jälkeen Gladiaattorin vastakkainasettelusta niin mehevän ja samaistuttavan tehneestä umpikierosta keisari Commoduksesta (Joaquin Phoenix). Positiivisinta on, ettei Scott missään vaiheessa tee käännytystyötä, vaan kertoo ainoastaan ikiaikaista tarinaa modernilla tekniikalla, piittaamatta sen alkuperästä. Siinä missä Noah herätti puritaaneimmin raamatun kertomuksiin suhtautuvíen joukossa pahaa vertaa taiteellisia vapauksia ottaneilla tulkinnoillaan pyhästä sanasta, Exoduksen tapauksessa mutinat jäänevät siltä osin vähiin, sillä julkituonti on lähdemateriaalille uskollista, joskin mutkia muutamasti suoristellen. Ainoa, joka voi saada ne kaikkein fundamentalistisimmat räsäset barrikaadeille, on Moosekselle aika ajoin ilmestyvän kaikkivaltiaan olohahmon yllättävä valinta.

Moneen taipuva luonnenäyttelijä Christian Bale rakentaa Mooseksestaan uskottavan arkisen ilmestyksen, joka kyseenalaistaa kaiken kummallisen aina siihen saakka, kunnes korkeamman voiman läsnäolo on lopulta pakko myöntää todeksi. Vastavoimana on Joel Edgertonin yhtä aikaa pienin elein, mutta myös suureellisesti esittämä Ramses, kaiken valmiina saanut imperiumin hallitsija, jolle suurimman tuskan tuottaa vain yhden Jumalan tunnustaminen. Sivurooleissa vilahtavat John Turturro Ramsesin isänä, Faarao Setinä, ohjaaja Scottin kanssa vasta toisen kerran sitten kummankin läpimurtoelokuvan Alien yhteistyötä tekevä Sigourney Weaver kuningatar Tuayna, sekä Ben Kingsley Moosekselle totuuden tuovana vanhana Nunina. Breaking Badista tuttu Aaron Paul on Mooseksen muassa vastarintaan nouseva orja Joshua, Mooseksen vaimoa Sipporaa esittää Maria Valverde,ja näiden poikaa Gersomia Hal Hewetson, Ben Mendelsohn on hebrealaisten kustannuksella leveästi elelevä niljake Hegep ja Andrew Tarbet Mooseksen veli Aaron.

Yhteenveto
Exodus: Gods and Kings on kaikin puolin komea ja pieteetillä puunattu epookki. Jokaiselle kristinuskon perusteet tuntevalle tuttu tarina yhden miehen uroteoista kerrotaan rahaa säästämättä ja laadusta tinkimättä, mutta kasvaakseen kollektiiviseksi, kansat yhdistäväksi eepokseksi, joka kaikuisi ikuisuudessa aikojen loppuun, siitä ei kaikista panoksistaan huolimatta ole.