Elokuva
Kun Trisin (Shailene Woodley), massoista poiketen itsenäiseen ajatteluun kykenevä ja täten suora uhka valtaapitäville, ominaisuus valkeni hallinnolle, paha byrokraatti Jeanine Matthews (Kate Winslet) halusi tämän heti hengiltä. Apunaan monitaitoinen Neljä (Theo James) Tris pääsi kuitenkin pakenemaan, mutta menetti rytäkässä perheensä. Nyt, pakomatkansa aikana, Tris yrittää rekrytoida ominaisuuksiensa mukaan vähäosaisemmiksi jätetyt lahkot kapinaan, samaan aikaan kun Jeaninen joukot etsivät kaksikkoa sekä mystistä artefaktia, joka antaisi heille tulevaisuuden avainnipun suoraan käteen. Mutta taikalaatikon avaamiseen kykenee vain joku, joka on määritelty nimikkeellä Outolintu.

Miljardeja takovan nuorisoleffabuumin aallolle hyppäsi Twilightien ja Nälkäpelien seuraksi vuonna 2014 myös Neil Burgerin ohjaama Divergent: Outolintu, jonka trilogian keskimmäinen osa, Outolintu -sarja: Kapinallinen, jatkaa suoraan siitä, minne ensimmäisessä osassa päädyttiin. Veronica Rothin kirjasarjaan perustuva dystopia kulkee rutinoituneen Robert Schwentken (Flightplan (2005), RED (2010), R.I.P.D. - Haamukytät (2013)) hyppysissä kuin liukuhihnalla, ilman ihmeitä tai edes yllätyksiä. Efekteissä on kuitenkin paikoin imua ja ensimmäistä osaa suuremmalla budjetilla tuunattu tehostesirkus näyttääkin parhaimillaan hyvältä. Toimintajaksosta toiseen siirtyillään tunnetiloja joka käänteessä alleviivaavan musiikin (Joseph Trapanese) myötä, eikä Brian Duffieldin, Akiva Goldsmanin ja Mark Bombackin rustaamassa käsiksessäkään tunnu kauheasti älliä olevan. Petoksia ja takinkääntöjä tarinassa piisaa, mutta ne suurimmat paukut jätetään selvästi ensi vuonna ensi-iltaan suunniteltuun päätösosaan The Divergent -series: Allegiant, joka mammonan maksimoimiseksi tuodaan valkokankaille tietenkin kahdessa osassa.

Viimeksi symppiksessä draamassa Tähtiin kirjoitettu virhe (2014) nähty Shailene Woodley tekee mitä pyydetään, hyppii, tappelee ja tirauttaa muutaman kyyneleenkin kaatuneiden kumppanien muistolle, mutta Outolintu -sarja ei anna missään vaiheessa mahdollisuuksia revitellä todellisia näyttelijälihaksia pikku ravistelua enempää. Yhtä lailla muovinen on myös Theo Jamesin omnipotentti sankarhahmo ja Trisin rakkauden kohde Tobias "Neljä" Eaton. Painoarvoa yritetään dystopiseen scifistelyyn tuoda Oscar-kaliberin näyttelijättärillä Kate Winslet ja Naomi Watts, joista ensin mainittu hoitaa hommansa rutiinilla ja jälkimmäinen vastaa elokuvan ainoasta todellisesta yllätyksestä.

Sivummalla pakenevat tai jahtaavat juurikin mainiossa Whiplashissa nähty Miles Teller, uudeksi toimintaikoniksi kovasti pyrkivä Jai Courtney, sekä Trisin Caleb-veljenä nössö Ansel Elgort. Panoksensa tohinalle antavat myös muista yhteyksistä tutummat Maggie Q, Mekhi Phifer ja juurikin Jalmari Helanderin mainiossa Big Gamessa yrmistellyt Ray Stevensson.

Yhteenveto
Kaikkia miellyttämään pyrkivä, vaikkakin teknisesti tyylikäs ja paikoin vauhdikaskin dystopia, jolle järjettömyydestään huolimatta tuntuu riittävän katsojia siinä määrin, että jatkoa seuraa vielä kaksin kappalein.