Elokuva
Kun kohta parikymppinen Jay Height (Maika Monroe) antautuu uudelle poikaystävälleen Hughille (Jake Weary), saa hän nautinnon kylkiäisenä tarttuvaa tautiakin ikävämmän muiston. Nuorta naista alkaa vaivata selittämätön tunne siitä, että joku, tai jokin, seuraa häntä, aina ja kaikkialle. Kun pian selviää, että uhka on täysin konkreettinen ja murhaavan vaarallinen, Jayn on käännyttävä ystäviensä puoleen ja yritettävä paeta vaanijaa, joka tuntuu koko ajan olevan askeleen lähempänä. Ainoa mahdollisuus selvitä voisi olla siirtää ”tartunta” seuraavalle seksinnälkäiselle uhrille, mutta sekään ei takaa kasvottoman jahtaajan, jonka kanssa ei voi järkeillä, pysähtymistä.

Kasarikaudella kauhukuvien peruskauraa oli rangaista kurittomia teinejä irtoseksistä, ja sama synti, tosin mainiolla twistillä, on karmeuksien katalyyttinä myös David Robert Mitchellin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa, kekseliäästi vanhaa ja uutta sekoittelevassa kahuhuvaliossa It Follows. Omanlaisena tämän ajan AIDS-allegorianakin nähtävä, persoonallinen ja uniikki säikytin nojaa vahvasti niihin kauhuelokuvien perusseikkoihin, joista jokaisella on aina erittäin suuri osa onnistuneessa lopputuloksessa.

Taitavasti liikehtivän elokuvan tyyli pysyy itselleen uskollisena alusta loppuun, eikä turhia lipeämisiä sen suuremmin satu. Tyylillisesti It Follows on vanhanaikaisen rauhallinen, pitkiin ottoihin luottava tunnelmapala, jossa kuvaaja Mike Gioulakisin taitavan hitaat kameraliikkeet, pitkät panoroinnit ja zoomit korvaavat fiksusti hektisen editoinnin ja päällekäyvän efektiryöpytyksen. Jännitys synnytetään tehokkaasti kadehdittavan yksinkertaisin keinoin.

Äärimmäistä pahuutta edustava ilmestys ei sorru hiilisilmäiseksi hirviöksi, vaan toimii peilinä alitajunnasta puskeville painajaisille ilman, että sen olomuodot olisivat kertaakaan edes huvittavia. Iso osa kauhuntunteesta herätetään aina tarkalla ja harkitulla äänityöskentelyllä ja It Followsin ääniraita on yksi viime vuosien ahdistavimpia ja päällekäyvimpiä, josta iso kiitos paremmin lavanimellään Disasterpeace tunnetun Richard Vreelandin huikean kekseliään scoren.

Erinomainen bonus on myös pääosassa aidosti kärvistelevä Maika Monroe, jolle It Follows oli siinä määrin läpimurto, että ensi vuonna nuori nainen nähdään Roland Emmerichin Independence Dayn jatko-osassa Independence Day Resurgence (joka ei siis urallisesti ajatellen ole kuitenkaan välttämättä se paras siirto). Tärkeät osat ovat myös Jayn ystävillä, Paulilla (Keir Gilchrist), Yaralla (Olivia Luccardi) ja naapurin Gregilla (Daniel Zovatto) sekä pikkusisko Kellylla (Lili Sepe), jotka kaikki joutuvat keskelle Jayn omaa henkilökohtaista painajaista, jota he eivät kykene edes näkemään.

Yhteenveto
Omaperäinen ja persoonallinen horrorherkku, joka omalla minimalistisella tavallaan hypnotisoi paatuneemmankin gorehoundin keskelle puhdasta painajaista.