Elokuva
Auvoisassa aviossa elelevä arkkitehti Evan Webber (Keanu Reeves) jää kipuilevan olkapäänsä vuoksi kotiin Isänpäivä-viikonloppuna, kun ihana vaimo Karen (Ignacia Allamand) ja lapset matkaavat ennalta sovitusti rantalomalle. Samana sateisena iltana luksustalon ovelle koputetaan ja pihalla odottavat seksiä tihkuvat Genesis (Lorenza Izzo) ja Bel (Ana de Armas), jotka ovat eksyneet etsiessään bileitä, jonne heidät on kutsuttu. Hetkessä hotit hempukat helvetistä ovat tehneet olonsa kotoisaksi, eikä aikaakaan kun kolmikko on keskellä myös menage e troisiksi kutsuttua kiihkeää hetkeä. Kimppakivan jälkeen tytöt eivät kuitenkaan suostu poistumaan, ja ennen kuin Evan ehtii aviorikos sanoa, mies on pahemmassa kuin pinteessä, keskellä karun kuoleman karuselliä.

Quentin Tarantinon suojatti, ohjaaja/käsikirjoittaja Eli Roth on tullut tutuksi elokuvistaan Cabin Fever (2002), Hostel (2005), ja sen jatko-osasta Hostel: Part 2 (2007), joita kaikkia yhdistää graafisen väkivallan esittäminen rumimmassa muodossaan. Siinä missä Cabin Fever oli perinteisempi kuvaus vauhdilla leviävästä tappavasta viruksesta, Hostelit sukelsivat syvälle ihmismielen pimeimpiin lokerikkoihin yhdistämällä seksin, kiduttamisen ja kuoleman tavalla, jota myös gornoksi (gore + porno) kutsutaan.

Rothin uusin, Knock Knock, joka pohjaa jo kahdesti filmatisoituun tarinaan, Peter S. Traynorin vuoden 1977 elokuvaan Death Game sekä Manuel Esteban vuonna 1980 sen pohjalta tekemään elokuvaan Viciosas al desnudo (Vicious and Nude), hakee kiksinsä miehen mielen heikkoudesta ja loputtomasta hingusta irtoseksiin,  sekä hyvinkin vanhakantaiseen moraaliopetukseen synnintekemisen hinnasta. Väkivalta on nytkin vahvasti läsnä, mutta Hosteleiden fyysinen kidutus korvataan enemmänkin henkisellä rääkkäyksellä. Death Gamen pääosissa nähdyt Sondra Locke ja Colleen Camp sekä ohjaaja Traynor ovat toimineet myös tuottajina Rothin vinoille visioille.

Provokaatiivisesta aiheestaan huolimatta Knock Knockin pohjimmainen pointti on hyvinkin evankelisluterilainen, kahden hemaisevan hempukan toimiessa raamattulliset mittasuhteet saavan rangaistuksen toimeenpanijoina. Roth kutittelee varsinkin mieskatsojia lykkäämällä Evanin keskelle tilannetta, josta jokainen määrätyn kromosomin saanut on taatusti joskus nähnyt edes unta. Varsinkin pornoleffojen perusmateriaalina (joita en tietenkään ole ikinä katsonut, vain kavereilta kuullun perusteella näin päättelen) jo lajityypin syntymästä saakka hyötykäytetty, kuumaan kiimaan johtava viettely tuntuu olleen Rothin johtoajatuksena, tämän paiskatessa jokamiehen tavoin pähkäilevän Evanin paistumaan keskelle paholaisen pannua.

Psykologinen ulottuvuus jää kuitenkin suhteellisen matalaksi, Rothin intoillessa enemmän itse tilanteen kuvittamisesta kuin kiusauksen synnyttämän henkisen dilemman analysoinnista. Kokonaisuuden satiirisen ilkikurinen ote tuottaa kuitenkin muutaman sudenhymyn, vaikkei kyseessä mikään komedia olekaan, mutta heikoimmillaan pahanteko ja kinkki kiusaaminen sortuu silkkoihin lapsellisuuksiin. Motiiveiltaan sekavaksi jäävää tuskien tuntia kehystää Manuel Riveiron ylidramaattinen pianoscore ja loppubisiniä kuullaan enteellisen alleviivasti The Pixiesin Where Is My Mind, joka soi myös David Fincherin loistavan Fight Clubin (1999) apokalyptisen finaalin taustalla.

Viimeksi verisen viihdyttävässä John Wickissa (2015) nähty Keanu Reeves nauttii, kärsii, kituu ja katuu kuten miehen kuuluukin, ja onnistuu paikoin saamaan myös (mies)katsojien sympatiat puolelleen. Ohjaaja Rothin vaimo Lorenza Izzo ja Ana de Armas hahmottelevat sosiopaattiset saalistajansa niistä materiaaleista, joista monet märät unet ovat siinneet, mutta syvyyttä näihin kahteen succubukseen ei siltikään sen suuremmin saada. Aaron Burns on Louis, Evanin Karen-vaimon assistentti ja Colleen Camp Vivian, Karenin ystävä.

Yhteenveto

Seksiä, kipua ja kuolemaa tarjoileva, moraaliltaan mustunut 90-minuuttinen kiusaa katsojaa koko rahan edestä. Missään tapauksessa kyseessä ei ole mikään mestariteos, mutta kaikesta pinnallisuudestaan huolimatta se onnistuu osumaan myös muutamiin sangen kivuliaisiin hermopäätteisiin. Jännäreiden ystäville siinä piisaa horneja houkutuksia ja kielletyn hedelmän mehua, mutta älkää hyvät ihmiset missään tapauksessa valitko sitä treffileffaksi.