Elokuva:

Kautta kirjoitetun historian - todennäköisesti jo paljon ennen sitäkin - ihmiskunta on sotinut. Tappamisen syyksi ovat käyneet paremman puutteessa mitättömät maa-alueet, luonnonrikkaudet tai yksinkertaisesti vallanhimo. Hallitsijoiden ja sotilasjohtajien laatimia nerokkaita strategioita toteuttamaan on perinteisesti houkuteltu naiiveja koulupoikia, jotka ovat uskoneet kotirintaman paatokselliseen propagandaan. Vuosisatojen ajan tämän propagandan levittämiseen osallistuivat ensisijaisesti taiteilijat, jotka niin musiikin, maalausten kuin erityisesti kirjallisuuden kautta levittivät tappamisen ilosanomaa ja nuorena kuolemisen autuutta.

Saksalaisen Erich Maria Remarquen vuonna 1929 kirjoittama Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Western nicht neues) oli ensimmäisiä romaaneja, jotka kyseenalaistivat nuorena kuolemisen riemun. Remarquen kirjassa joukko koulupoikia värväytyy Saksan armeijaan puolustamaan isänmaataan Suuressa Sodassa ranskalaisia vastaan. Remarque itse värväytyi armeijaan 18-vuotiaana, kesken opintojensa vuonna 1916. Hän taisteli länsirintamalla haavoittuen useaan otteeseen, selviten kuitenkin hengissä. Toisin kuin monet ystävänsä. Kirjasta tehtiin tuoreeltaan USA:ssa elokuvasovitus. Lewis Milestonen vuonna 1931 ohjaama elokuva kuuluu yhä kaikkien aikojen puhuttelevimpiin sotaelokuviin avoimessa sodanvastaisuudessaan. Jotakin elokuvasta kertoo se, että 1930-luvun Saksassa Länsirintamalta ei mitään uutta kiellettiin saksalaisvastaisuutensa takia, kun samanaikaisesti Puolassa elokuva oli pannassa saksalaismyönteisyytensä ansiosta.

Nyt arvostelun kohteena on kuitenkin vuonna 1979 samasta kirjasta tehty Delbert Mannin ohjaama brittiläinen televisioelokuva. Tarinan päähenkilön, Paul Baumerin, roolissa nähdään Richard Thomas. Sivurooleissa esiintyy sellaisia tuttuja kasvoja kuin Ernest Borgnine, Ian Holm ja Donald Pleasence. Eritoten Pleasencen näyttelemä, isänmaallisella paatoksella luokkansa täyttävä opettaja Kantorek on vakuuttava hahmo. Ian Holmin näyttelemä kouluttajakorpraali Himmelstoss puolestaan on kliseisyydessään suorastaan karikatyyrimainen hahmo. Borgnine on vähintäänkin yhtä kliseinen täysin päinvastaisena sotilasjohtajana, leppoisan korpraali Katzinskyn roolissa.

Valtaosa elokuvan kestosta vietetään länsirintaman mutaisissa ja verisissä juoksuhaudoissa, joissa ranskalaisten ja saksalaisten veriset hyökkäykset ja vastahyökkäykset seuraavat toisiaan. Nuoret sotilaat eivät edes tiedä miksi he sotivat ja rintaman brutaalissa todellisuudessa illuusiot sotimisen ihanuudesta karisevat nopeasti. Lyhyin takaumajaksoin käydään läpi elokuvan nuorten sotilaiden elämää ennen rintamalle joutumista.

Paul Monashin laatima käsikirjoitus seuraa varsin tarkasti Remarquen kirjan kulkua. TV-tuotannoksi Länsirintamalta ei mitään uutta on toteutettu sangen näyttävästi, mutta kuitenkaan elokuva ei täysin tavoita sen enempää kirjan kuin Milestonen elokuvan henkeä. Elokuva tuntuu melkoiselta hukattujen mahdollisuuksia kokoelmalta. Aineksia tekijöillä olisi ollut koskettavaan elokuvaan, mutta jostakin syystä elokuvassa vain kerrataan nopealla tahdilla Remarquen kirjan tapahtumia syventymättä kunnolla henkilöhahmoihin tai heidän taustoihinsa. Elokuva on myös sotaelokuvaksi aivan liian kliininen antaen ensimmäisen maailmansodan rintaman kauhuista huomattavasti todellisuutta siloitellumman kuvan.

Mikäli kuitenkin sekä kirja että Lewis Milestonen aiheesta ohjaama alkuperäinen elokuva ovat jostakin syystä jääneet väliin, voi tätä versiota suositella katsottavaksi. Miksei myös niille mv-rajoittuneille katsojille, joille kynnys alkuperäisen elokuvan katsomiseen on turhan korkealla. Kannattaa kuitenkin lukea se kirja.

Kuva:

Kun kyse on 1970-luvun TV-tuotannosta lienee levyn 1,33:1 -kuvasuhde aivan oikea. Ainakaan kuvan rajauksesta ei silmämääräisesti arvioituna löytynyt huomauttamista. Kuvan tekninen laatu ei kuitenkaan häikäise. Kuvassa on hieman roskia ja ilmeisesti naarmuuntuneesta filmimateriaalista peräisin olevia häiriöitä. Niinikään kuvassa esiintyy muutamissa kohtauksissa tasaisten väripintojen hienoista elämistä sekä pientä ääriviivojen ylikorostumista. Värientoisto on kuitenkin hyvää luokkaa - olkoonkin, että juoksuhaudoissa vallitsevina väreinä ovat lähinnä ruskean ja harmaan eri sävyt. Pimeässä kuvatuissa kohtauksissa kuva pysyy yllättävän hyvin katsottavana toistaen öisen taistelukentän sävyt aivan tyydyttävästi.

Ääni:

TV-alkuperästä johtuen äänipuolella ei ole tarjolla monoääntä kummempaa. Ääniraita toistaa elokuvan dialogin kirkkaasti, mutta taistelukentän pauhu luonnollisesti kuulostaa kovin vaimealta verrattuna tuoreimpiin monikanavaisella äänellä varustettuihin sotaelokuviin.

Lisämateriaali:

Tarjolla on vain muutaman englanninkielisen tekstiruudun verran taustatietoja elokuvan tunnetuimmista näyttelijöistä.

Yhteenveto:

Erich Maria Remarquen klassikkoromaani olisi ansainnut paremmin tehdyn uusintaversion. Toisaalta Lewis Milestonen alkuperäinen elokuva on puhuttelevuudessaan sitä luokkaa, ettei välitöntä tarvetta uudelle versiolle ole. Mikäli kuitenkaan et halua katsoa mustavalkoisia elokuvia etkä lukea kirjoja, niin katso edes tämä elokuva.