Elokuva:

"You don't make up for your sins in church. You do it in the streets. You do it at home. The rest is bullshit and you know it."

Vuonna 1973 valmistunut Sudenpesä (ei siis Supenpesä, vaikka tämän Scanboxin julkaiseman DVD:n kansi moista nimeä ehdottaakin) oli paitsi Martin Scorsesen, myös Robert De Niron ja Harvey Keitelin ensimmäinen merkittävä elokuva. Kolme vuotta myöhemmin saman kolmikon yhteistyönä syntyi yksi elokuvahistorian hienoimmista elokuvista, Taksikuski. Monien kriitikoiden mielestä Sudenpesä on paitsi malliesimerkki erinomaisesta elokuvanteosta, myös amerikkalaisen elokuvan käännekohta. En täysin yhdy tähän näkemykseen, mutta Sudenpesä on hyvä elokuva ja mainio näyttö nousevilta kyvyiltä, joiden parhaat teokset olivat vielä edessäpäin.

Harvey Keitelin näyttelemä newyorkilainen Charlie on mafian juoksupoikana toimiva pikkurikollinen, joka käy kirkossa ja koettaa käyttäytyä kuin hyvä katolinen, mutta on kuitenkin ajautumassa pois kaidalta polulta. Hän viettää aikaansa Tonyn (David Proval) baarissa muiden kaltaistensa luuserien kanssa. Charlien ystävä Johnny Boy (De Niro) on itsetuhoinen hunsvotti, joka on rutosti velkaa väärille tyypeille vailla aikomustakaan maksaa takaisin. Charlien eno Giovanni (Cesare Danova) tarjoutuu avustamaan Charlieta ravintolabisneksen alkuun, mutta ehtona on se, että Charlie katkaisee välinsä Johnny Boyhin ja tämän sisareen Teresaan (Amy Robinson).

Scorsese käyttää kaikkea muuta kuin hienovaraisia keinoja kuvaamaan elokuvan tunnelmia. Esimerkiksi Charlien ahdinkoa kuvataan eräissä kohtauksissa räikeän punaisella värillä. Sudenpesä oli aikoinaan myös yksi ensimmäisiä elokuvia, joissa onnistuneesti hyödynnettiin elokuvaan sävelletyn taustamusiikin lisäksi rockmusiikkia elokuvan tunnelmien ja tapahtumien kuvaajana.

Kaiken kaikkiaan Sudenpesä on hyvin tehty elokuva, vaikka tapahtumat etenevätkin ajoittain tuskastuttavan hitaasti. Niin ikään elokuvan henkilöhahmot jäävät varsin etäisiksi eikä katsojalla ole tilaisuutta kunnolla samaistua heihin, toisin kuin jo aikaisemmin mainitussa Taksikusksissa.

Vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin on suurin osa siitä kuvattu todellisuudessa Los Angelesissa. Syy lienee mitä ilmeisimmin sama kuin monen muunkin LA:ssa kuvatun NYC-leffan kohdalla: studioiden läheisyys helpottaa elokuvan tuotantoprosessia huomattavasti. Seikka, jolla on merkitystä erityisesti pienen budjetin elokuvien kyseessä ollen.

Kuva:

Toisin kuin DVD:n aamunkoiton aikoihin julkaistu letterboxattu R1-levy tai pan&scannattu brittilevy, tämä pohjoismainen julkaisu tarjoaa oikean kuvasuhteen ja anamorfisen kuvan. Myönteisinä seikkoina näkisin, että kohinaa tai kuvanpakkauksesta johtuvia häiriöitä kuvassa ei mainittavasti esiinny. 

Kuvan laatu on elokuvan iän, budjetin ja kuvausolosuhteet huomioidenkin vaatimaton. Eniten häiritsevät terävyyden täydellinen puuttuminen, kehno värien toisto ja huono kontrasti. Yleisesti ottaen kuva ei juuri eroa edukseen videokasetin kuvasta. Suurin osa kuvan ongelmista johtuu ilmeisesti käytössä olleen filmimateriaalin huonosta kunnosta.

Ääni:

Kaksikanavainen Dolby Digital -ääniraita tarjoilee aitoa monoääntä vailla tilainformaatiota, dynamiikkaa tai muitakaan nykyajan hapatuksia. Näyttelijöiden vuoropuhelun seuraaminenkin on ajoittain työlästä suttuisesti tallennetun dialogin ansiosta. Myös elokuvan onnistunut musiikki kärsii ääniraidan puutteista.

Lisämateriaali:

Sudenpesä-trailerin lisäksi tarjolla on trailerit kolmesta muusta Scanboxin julkaisemasta DVD:stä (Brothers McMullen, DNA ja Hourglass) ja lyhyet englanninkieliset biografiat Scorsesesta, De Nirosta & Keitelista.

Yhteenveto:

Vaikka Sudenpesästä onkin aistittavissa tekijöidensä kokemattomuus, se on puutteistaan huolimatta hieno elokuva ja erinomainen osoitus Scorsesen, De Niron ja Keitelin uran alkuaikojen kyvyistä. Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikkei tämä DVD-julkaisu todellakaan häikäise teknisesti.