Elokuva

Elokuvataiteen alkutaipaleella komedia oli vallitseva tyylisuunta. Mykkäajan suurimmat klassikot tulivat yleensä sellaisilta tähdiltä kuin Harold Lloyd, Fatty Arbuckle, Charlie Chaplin tai nyt kyseessä olevalta Buster Keatonilta. Ns. äänettömän komedian edustajat joutuivat turvautumaan paljon visuaalisuuteen ja sanattomaan kerrontaan, koska elokuvateknologia ei vielä ollut tarpeeksi kehittynyttä. Komedian kulta-ajalta löytyy lukemattomia toinen toistaan hienompia teoksia, jotka hauskuuttavat ihmisiä yli vuosikymmenten. Ajan käsite saa väistyä ja komediaa voi ihailla sen puhtaimmassa muodossaan. Slapstick-komedia ja sen huolettomalta vaikuttuva komiikka toimivat suunnannäyttäjinä monille nykyajan komedioille.

Buster Keatonin Kenraali (The General, 1926) on yksi näistä suurista mykkäajan klassikoista. Elokuvassa Keaton omaksuu veturimies Johnny Grayn roolin, joka tehdäkseen vaikutuksen ihailemaansa naiseen haluaa liittyä Konfederaation sisällissodan aikaiseen armeijaan. Gray kuitenkin katsotaan hyödyllisemmäksi veturimiehen ominaisuudessaan kuin normaalina rivimiehenä keskellä kiivasta sotarintamaa. Kerta toisensa jälkeen Grayn hakemus armeijaan hylätään, mutta tilaisuus päästä sotaan mukaan avautuu kuin vahingossa.

Johnin elämässä on vain kaksi tärkeätä asiaa: tyttöystävä Annabelle Lee (Marion Mack) ja veturi. Pohjoisen vakoojat kuitenkin suunnittelevat Grayn veturin varastamista. Veturin, joka on ironisesti nimetty Kenraaliksi. Yhteensattumien kautta sekä Kenraali, että Grayn toinen rakkauden kohde, Annabelle päätyvät molemmat pohjoisten joukkojen kynsiin. Tästä alkaa huima ajojahti läpi USA:n mantereen.

Kenraali on yksi Buster Keatonin unohtumattomimmista mestariteoksista. Se on Kivinaama-Keatonia pelkistetyimmillään. Ja kuuluipa elokuva myös Keatonin omiin suosikkeihin. Elokuva kuitenkin sai heikon vastaanoton niin yleisön kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Syitä tähän voi vain arvailla, mutta yksi mahdollisuus on se, että Keaton käsittelee elokuvaa konfederaattisotilaan näkökulmasta. 20-luvulla tapahtumat olivat vielä ehkä liian tuoreessa muistissa ja aikakausi oli muutoinkin hieman rajoittuneen porvarillista, sekä ennakkoasenteet elivät yhä vahvoina. Vuosikymmenten saatossa elokuva kuitenkin nousi hiljalleen yhdeksi arvostetuimmista mykkäkomedioista.

Keaton tuli tunnetuksi hurjapäisyydestään ja täydellisesti ajoitetut stunt-kohtaukset tekevät Kenraalista yhden aikakautensa näyttävimmistä elokuvista. Buster käytti kohtausten jännitystä nostamaan mitä moninaisimpia esineitä ja rekvisiittoja, joiden avulla mies pystyi tuottamaan toinen toistaan hurjempia kohtauksia. Keaton oli tehnyt tunnetuksi kivikasvoilmeensä jo ennen Kenraalia, ja tätä voidaan pitää miehen eräänlaisena tavaramerkkinä, josta hänet tunnetaan vielä nykypäivänäkin. Aina Keaton ei kuitenkaan ollut yhtä jäykkäilmeinen koomikko. Kun tarkastelee miehen alkuaikojen slapstick-lyhytkomedioita, huomaa miehen monipuolisuuden myös tunteidenvälittäjänä ja -tulkitsijana.

Elokuva pohjaa osan juonestansa kirjailija William Pittengerin Daring and Suffering: A History of the Great Railway Adventure –teokseen, joka on tositarina unionin sotilaiden ja vakoojien uhkarohkeasta junakaappauksesta. Alkuperäisteoksessa vakooja James Andrewsin johtamat joukot varastivat konfederaattien junan ja aloittivat pakomatkansa kohti pohjoisten rajoja, sabotoiden samalla viestintäyhteyksiä ja junanratoja. Miehet kuitenkin jäivät kiinni, kun heillä oli enää vajaa kaksikymmentä kilometriä määränpäähänsä. Suurin osa heistä hirtettiin konfederaation vihollisina. Keaton käänsi tämän tositarinan yhdessä ohjaajaystävänsä Clyde Bruckmanin kanssa hieman toisinpäin. Tarina siirrettiin konfederaattien puolelle ja mukaan laitettiin Annabelle Lee.

Kenraali osoittaa elokuvallisesti tarkasteltuna loistavaa teknistä osaamista ja rakenteellisesti lähes täydellistä, hiottua kokonaisuutta. Se kehittää komediaa uuteen suuntaan, tämä suureksi osaksi Keatonin akrobaattisuuden ansiosta. Elokuva pysyy liikkeellä kokoajan, eikä se hidasta tempoaan missään vaiheessa. Alun seesteisyyden jälkeen katsojalle tarjotaan täydellistä tunteiden vuoristorataa ja kerronnallista kuvamontaasia sisällissodasta. Elokuva on tarinallisesti jaettu kahteen päävaiheeseen, meno- ja paluumatkaan. Aivan kuten juniin liittyvältä elokuvalta sopiikin odottaa. Pohjimmiltaan tarina on kuitenkin parhaansa tekemisestä suuren uhan edessä. Gray on valmis äärimmäisiin uhrauksiin saadakseen takaisin menettämänsä rakkaan, oli se sitten hänen veturinsa tai tyttöystävänsä.

Kuva

Elokuvan alkuperäismateriaali on kultaiselta 20-luvulta, joten kristallinkirkasta siirtoa ei sovi odottaa. Kuvassa on printtinaarmuja ja alkuperäinen kela on ollut kosketuksissa ilman ja kosteuden kanssa, mikä on omiaan aiheuttamaan materiaalin heikkenemistä. Elokuva esitetään sen alkuperäisellä kuvasuhteella, joka on luonnollisesti 1.33:1.

Kenraalin kuva on yleisilmeeltään kirkas ja sopivan erottelukykyinen. Ongelmat kuitenkin nousevat esiin tummanpään toistoa vaativissa kohtauksissa, jolloin on sanomattakin selvää, että julkaisulla on vaikeuksia selvitä näistä. Kadonneita filmiruutuja ei juurikaan ole, joten hyppäyksiä tai nykimistä kohtauksissa on vähän. Filmiartefakteja kuvassa näkyy ajoittain.

Kenraali on siirroltaan kohtalaista tasoa, joskin pieni hätäilyn maku siirrossa kuvastuu. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin hallussa tämän ikäiseksi filmiksi.

Ääni

Kun kyseessä on mykkäelokuva, niin mitään elämää suurempaa audiokokemusta on turha odottaa. Ääniraitana on 224 Kb/s Dolby Digital 2.0 –mono. Kanavista ei kuulu muuta kuin elokuvaan sävellettyä musiikkia, joka on vauhdittamassa toimintaa. Toistossa on lievää kohinaa taustalla ja ajoittaista naksumista.

Mono-raita on samalla tasolla kuvanlaadun kanssa. Se on parhaimmillaan keskinkertaista, mutta silti onnistuu välittämään sen tunnelman, joka elokuvassa on haluttu tuoda esille.

Lisämateriaali

Extroja levyllä ei ole. Paitsi jos haluaa kaksisivuisen Keatonin minibiografian luettavan tällaiseksi.

Yhteenveto

Kenraali on yksi Keatonin parhaimmista elokuvista. Se sijoittuu miehen kärkikolmikkoon yhdessä Sherlock Jr.:n ja Our Hospitalityn kanssa. Elokuvasta välittyy se uhkarohkea ja innovatiivinen Keaton, joka vei komediagenreä aikoinaan eteenpäin. Kenraalia ei osattu aikanaan arvostaa, kuten ei Keatoniakaan. On hyvä nähdä, että mies sekä hänen elokuvansa ovat alkaneet saavuttaa niiden kauan sitten ansaitsemaansa arvostusta. Kenraali on yksi mykkäajan komediallisista suursaavutuksista ja toimii tiettynä rajapyykkinä nykykomedioille, rajapyykkinä, jota ne harvemmin onnistuvat saavuttamaan. Elokuva on puhdas nauruhermoja kutkuttava ja hyvän olon tuottava seikkailu. Komediallinen mestariteos.