Elokuva

Miljoonia vuosia sitten, ihmiskunnan aamunkoittona, homo habilis, ensimmäiset ihmisrotuun luokiteltavat otukset, asuttivat maapallon elinkelpoisia alueita. Luonnonlaki oli identtinen nykyisen kanssa: vain vahvat pärjäävät. Elintärkeän lammikon menettäneet habilikset elävät pelossa, niin ilmaston kuin eläinten. Erään aamun sarastaessa poisajettujen habilisten keskuuteen on ilmestynyt outo, pikimusta monoliitti, osoittaen kohti taivasta - kohti tähtiä. Evoluutio harppaa askeleen eteenpäin.

2000-luvun alku, ihmiskunnan teknisen kehityksen huipentuman partaalla, homo sapiens, ihminen, asuttaa suurinta osaa maapalloa ja lähiavaruutta. Teknologinen harppaus on edesauttanut ihmiskuntaa toteuttamaan haaveensa - askeleen lähemmäksi tähtiä. Avaruusalukset, -asemat, kuun asuttaminen ja näiden välinen matkailu on arkipäivää. Huhujen mukaan kuussa riehuu kuitenkin epidemia, jonka takia matkat kuuhun on toistaiseksi peruutettu. Todellisuudessa kuusta on löydetty outo, pikimusta monoliitti, osoittaen kohti maata - kohti ihmiskuntaa. Evoluutio ottaa jälleen harppauksen.

18 kuukautta myöhemmin, ihmiskunnan tieteellisen taidon huipussa, homo sapiens, ihminen, on saavuttanut oman osaamisensa huipun, tulevaisuus on nyt. Ihmisten kehittämän teknologian huipentuma on AI, keinotekoinen äly - keinotekoinen ihminen. Äly, jonka avulla ihmisten tarpeet on siirretty tietokoneiden hoidettaviksi. Eräs huipentumista on HAL 9000 (Douglas Rain), Jupiter-lennon avaruusaluksen tietokone. HAL 9000 hoitaa kaikki toimenpiteet aluksessa. Se on erehtymätön, tietoinen, täydellinen - inhimillisen olennon taidonnäyte. Virheet ovat kuitenkin inhimillisiä, kukaan ei ole täydellinen.

Elokuvan juonta - tai ainakin tällaiseksi arvostelija sen koki - tärkeämmäksi kohoaa kuitenkin matka määränpäähän. Oli kyseessä sitten muinainen apinaihminen tai nykypäivän ihminen, joka on omilla voimillaan tehnyt itsestään alistetun, lähes apinamaisen, yksinkertaisista asioista päättävän olennon, ovat heidän vastoinkäymisensä kohti seuraavaa evoluutiota tärkeämpiä kuin itse evoluution. Matkan tärkeys korostuu etenkin kolmannen osion Jupiter-lennolla, jossa erehtymätön HAL 9000 alkaa saada vähän liiankin inhimillisiä piirteitä. En ole varmaan ainoa, jolle kylmän rauhallisesti puhuva HAL 9000 on aiheuttanut kylmiä väreitä.

2001: A Space Odyssey – Avaruusseikkailu on varmasti mestariohjaajan, Stanley Kubrickin, parhaimpia elokuvia - ehkäpä jopa parhaimpia elokuvia koskaan. Valmistusvuonnaan 1968 2001: Avaruusseikkailu oli elokuvateollisuuden edelläkävijöitä, etenkin scifi-genren saralla. Joidenkin mielestä se tosin on sitä vieläkin. Elokuvasta pitämättömätkin joutunevat myöntämään, että tekniikka ja (näennäinen) realistisuus ovat Avaruusseikkailussa jotain, jota ei vieläkään ole täysin saavutettu. Tosin nykyisiä avaruuteen sijoittuvia sarjoja/elokuvia katsellessa tulee pakostakin mieleen, ettei realismia edes haluta. Kansa tahtoo näyttävää (ja kuuluvaa) avaruustaistelua, eikä mitään äänetöntä Newton-lakien kanssa kikkailua. Kuinka väärässä he ovatkaan.

Avaruus noudatteleekin elokuvassa fysiikan lakeja mahdollisimman tarkasti, jonka seurauksena alukset tuntuvat käyvän lähes balettimaista tanssia keskellä äärettömyyttä. Kun musiikkivalinnoista vastaa ohjaaja itse, on jälki jotain suunnattoman kaunista. Avaruusaluksen telakoituessa asemalle Johann Straussin The Blue Danube -valssin tahdissa, on kokemus jotain mieleen jäävää. Sävellykset jatkuvat klassisen parissa myös lopputeksteihin asti, ja jokainen kohtaus on yhtä musiikin kanssa. Minkäänlaista lipsahdusta ei tältä osin löydy, tosin ei niitä löydy oikeastaan koko elokuvastakaan.

Jos Kubrickin nerokkuus pitäisi kertoa yhdellä sanalla, se olisi varmaan "2001". Elokuva on ehdottomasti ohjaajansa parhaimpia tuotoksia, suoranainen taidonnäyte maailmalle. Siinä yhdistyy kaikki, mistä Kubrick tuli tunnetuksi: loistava musiikin käyttö, omaperäinen ja visuaalinen kuvaus, rauhallinen eteneminen ja ihmisten pahemman puolen kuvaaminen. 2001 on elokuva, jonka jokaisen tulisi nähdä ainakin kertaalleen, piti siitä tai ei.

Kuva

2001 on niitä harvoja Kubrickin elokuvien julkaisuja, jotka ovat saaneet säilyttää alkuperäisen kuvasuhteensa myös DVD:llä. Anamorfinen 2.21:1-suhteinen kuva on kaunista jälkeä, elokuvan arvoinen restaurointi. Värit toistuvat puhtaasti, roskia ja naarmuja ei juuri ole ja tarkkuus on kiitettävää, ottaen huomioon elokuvan iän. Mustan ja valkoisen tasot, joista elokuva pääosin koostuu, ovat myös kiitettävään puhtaat.

Kuvassa on tosin havaittavissa lievää kohinaa, joka välillä yltyy hieman häiritseväksi asti. Myös jotkut kohtauksista tuntuvat värien suhteen hieman laimeilta verrattuna muihin kohtauksiin. Lievää reunakorostusta on ajoittain havaittavissa, muttei mitään kovin pahaa. Ikäisekseen elokuvaksi julkaisu on esimerkillisen hienoa jälkeä.

Ääni

Puristeille ehkä pienoisena pettymyksenä, elokuva ei tarjoa muuta kuin Dolby Digital 5.1 -raidat englanniksi ja saksaksi. Ääniraidat hoitavat kuitenkin tehtävänsä, eivätkä ne nyt kovinkaan paljon monosta eroa. Kaikenlaiset suhinat ja muut häiriöt on saatu pois ja kaikki musiikista dialogiin kuuluu kirkkaasti. Takanavat tulevat ajoittain toimintaan, mutta subwoofer pysyy useimmiten hiljaisena. Lievää tilantuntua synnytetään tarpeen tullen, mutta liiallisuuksiin ei ole kuitenkaan lähdetty - hyvä niin.

Lisämateriaali

Elokuvan traileri, ei muuta. Pelkästä teknisestä toteutuksesta olisi mielellään kuunnellut vaikka kymmenen tunnin luennon, mutta ei.

Yhteenveto

Stanley Kubrickin 2001: A Space Odyssey – Avaruusseikkailu -elokuva on varmasti mestariohjaajan ohjaajauran huipentuma, katsottiin elokuvaa sitten mistä näkökulmasta tahansa. Rauhallisesti etenevä, taidokkaasti klassista musiikkia ja visuaalista silmäkarkkia hyväksikäyttävä teos jakaa katsojat kahteen leiriin. Toiset pitävät Avaruusseikkailua ohjaajansa ja ehkä jopa maailman parhaana elokuvana, kun taas toisten mielestä elokuva on muka-taiteellinen ja suorastaan tylsä. 2001 on kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä - se on eräs elokuvamaailman merkkipaaluista.