Alkuperäinen nimi: 
House of the Dead
Valmistusvuosi: 
2003
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Kesto: 
90
House of the Dead
Vesa Jalkanen, Ma, 28/02/2005 - 00:00

Elokuva:


Uwe Bollin ohjaama House of the Dead perustuu samannimiseen, varsin suosittuun pelisarjaan. Elokuvasta on tehty toimintapainotteinen rymistely, jossa käytetään kyllästymiseen saakka muista kauhu- ja toimintaelokuvista tuttuja erikoistehosteita. Ohjaaja Boll piti omien sanojensa mukaan Paul W.S. Andersonin ohjaamasta Resident Evil -pelin filmatisoinnista. Boll onkin pyrkinyt luomaan samankaltaisen räiskintäpelityyppisen kauhuelokuvan, jossa tarinaa ei ole nimeksikään. Tavallaan hän on siinä onnistunutkin; paikoitellen katsojasta tuntuu kuin katsoisi muiden pelaavan peliä, eikä omasta pelivuorosta ole tietoakaan.


Tarinan alussa viisi nuorta, Greg (Will Sanderson), Simon (Tyron Leitso), Alicia (Ona Grauer), Cynthia (Sonya Salomaa) ja Karma (Enuka Okuma) ovat menossa vuoden rajuimpiin rave-bileisiin eräälle saarelle lähellä Seattlea. Avukseen he saavat kapteeni Kirkin (Jurgen Prochnonov, Das Boot, 1981), joka kuljettaa viisikon veneellään saarelle. Päästyään perille he havaitsevat kauhukseen odotettujen suurten bileiden muuttuneen painajaiseksi. Suurin osa juhlan osanottajista on tapettu, ja vain muutamia eloonjääneitä harhailee ympäri saarta. Yhtenä heistä on Alician vanha tuttu, Rudy (Jonathan Cherry). Tästä alkaa loputtomalta tuntuva karkumatka, kun alati harveneva ryhmä pakenee massiivista zombie-joukkoa halki saaren löytääkseen turvapaikan ja poispääsyn maanpäällisestä helvetistä.


Yllättävää kyllä, elokuvan kuningasideana tuntuu olevan erikoistehosteet. Tämä on outo valinta ottaen huomioon suhteellisen pienen budjetin mukanaan tuomat rajoitukset. Monet tehosteet ja maskeeraukset näyttävät suorastaan naurettavilta viritelmiltä. Jatkuvalla syötöllä viljelty, The Matrixista (1999) tuttu bullet time –efekti rikkoo tempoa ja kohtauksien jatkuvuutta. Kytköksiä peliin tuodaan korostetusti esille upottamalla elokuvan sekaan pätkiä pelitapahtumista. Ensimmäisillä kerroilla nämä kohtaukset vielä menettelevät, mutta toistuvana tehosteena ne syövät toimintakohtausten rytmitystä ja alkavat käydä katsojan hermoille. House of the Deadin henkilöhahmot jäävät karikatyyreiksi, mikä ei sinällään ole ihme, sillä paperiakin ohuempi tarina on hyvä tekosyy toimintakohtausten liittämiseksi yhteen pakettiin. Asiaa pahentaa luokattoman surkea näyttelijätyöskentely. Edes Das Bootista tuttu, monissa yhteyksissä kunnostautunut näyttelijäveteraani Jurgen Prochnonov ei saa roolistaan paljoakaan irti.


Elokuva pyrkii olemaan vauhdikas toimintaelokuva, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Mukana on runsaasti vitsejä ja itseironisia gageja, joilla ilmeisesti pyritään älykkääseen nokkeluuteen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pikemminkin näillä eväillä menetetään viimeisetkin kauhun rippeet, eikä elokuvaa voi parhaalla tahdollakaan kuvata pelottavaksi. House of the Deadiin on käsikirjoitettu niin paljon lainoja muista kauhu- ja toimintaelokuvista, että sitä voisi luonnehtia jopa elokuvaparodiaksi - ja vieläpä erittäin huonoksi sellaiseksi. Vaikka Uwe Bollin esikuvina on voinut olla George A. Romeron zombieklassikot, on lopputulos lähinnä Scary Movien (2000) jatko-osien tasoa. House of the Dead on kylmäkiskoinen rymistely, joka jättää katsojalle ikävän tunteen hukkaan heitetystä ajasta.






Kuva:


Anamorfinen (1.85:1) kuva on laadukas. Suurimpana ongelmana siinä on varsin voimakas reunaterävöitys. Muuten kuva on tarkka ja selkeä niin laajoissa ulkoilmakohtauksissa maalla ja merellä kuin runsaslukuisissa öisissä kohtauksissakin.




Ääni:


Ääniraidoilla on pyritty runsauteen niin kanavien lukumäärässä kuin erikoistehosteiden ja musiikin voimakkuudessakin. Dialogi uhkaa paikoitellen kuitenkin jäädä muun äänimaiseman, pauhaavan teknomusiikin ja äänitehostematon alle. Elokuvaa joutuu kuuntelemaan väkisinkin varsin suurilla äänenvoimakkuuksilla, jotta dialogista saisi selvää. Onneksi englanninkieliset tekstitykset auttavat ymmärtämisessä, mikäli syystä tai toisesta ei voi huudattaa ämyreitään täysillä. Elokuvassa käytetään kaikkia kanavia varsin tehokkaasti hyödyksi, vaikka useimmiten erottelu tuntuu turhalta tekniseltä kikkailua. Tilatehosteet eivät tästä syystä tunnu useinkaan olevan saumaton osa elokuvaa. Miksaaja on ilmeisesti päätynyt kokeilemaan erilaisia toimintatapoja vain näyttääkseen omaa osaamistaan.




Lisämateriaali:


Levyllä on yllättävän runsas valikoima lisämateriaalia, jonka läpi käymiseen vierähtää aimo tovi. Mukana on peräti kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäisellä raidalla ääneen pääsevät ohjaaja Uwe Bollin lisäksi tuotantopuolella työskennelleet Jonathan Shore ja Shawn Williamson sekä näyttelijä Will Sanderson. He keskittyvät jutustelemaan elokuvan tekemiseen liittyvistä seikoista, tapahtumista kuvauspaikoilla, erikistehosteista ja näyttelijöistä. Kommenttiraita on kohtuullisen kiinnostava paljastaen jutustelun lomassa kiehtovia tiedonmuruja. Toisella raidalla kommentoinnista vastaa tuottaja Mark Altman. Hän on omalla raidallaan huomattavasti informatiivisempi kertoen tietoja mm. elokuvan alkuperäiskäsikirjoituksesta ja visuaalisesta ilmeestä. Altman tarinoi myös monista tehosteista ja peleissä esiintyneistä hirviöistä, joita ei voitu toteuttaa elokuvassa budjetin niukkuuden vuoksi.


Lyhyessä featuressa Stacked For Zom-Bat: The Sexy Babes Of House Of The Dead näyttelijät valmistautuvat elokuvaan esimerkiksi pelaamalla House of the Dead -peliä. Videopätkä on niin tylsää katsottavaa, että kuusi minuuttia tuntuu ikuisuudelta. Noin 18-minuuttinen making of -dokumentti nimeltään Stacked For Zom-Bat: The Sexy Babes Of House Of The Dead sisältää haastattelupätkiä, mutta pikemminkin on kyseessä elokuvan mainosmateriaalista.  


Mukaan on saatu myös George A. Romero ja Tom Savini puhumaan zombie-elokuvista yleisellä tasolla. Varsinaisesti House of the Dead elokuvaa tai pelejä he eivät kommentoi mitenkään. Storyboard comparison (5:48) vertailee kolmea kohtausta kuvakäsikirjoitukseen. Lisäksi mukana on kolme turhan tuntuista poistettua kohtausta (5:30), joiden mukana olo itse elokuvassa ei olisi parantanut sen enempää kuin huonontanutkaan kokonaisuutta. Levyltä löytyy House of the Deadin elokuvatrailerin lisäksi myös kolme muuta elokuvatraileria: Belly, Dracula's Curse ja Cutthroat Alley. Mainososastolla on myös lyhyt promovideo SEGA-peliin Nightshade.




Yhteenveto:


House of the Dead on aivotonta mäiskintää ja villin humoristisia kamerakikkailuja viljelevä leffa, joka ei jaksa innostaa millään tasolla. Lisäksi näennäishuvittava komiikka syö tehoa toiminnalta, kauhusta nyt puhumattakaan. DVD on laadukas ja lisämateriaaliakin on mukana kohtuullisesti näinkin pienellä budjetilla toteutetulle elokuvalle. Tätä DVD-julkaisua voi varauksin suositella hyvien kommenttiraitojen ystäville, itse elokuvan takia sitä ei kenenkään kannata kokoelmiinsa hankkia.

Kuvasuhde: 
1.85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Ääni: 
Dolby Digital 5.1-EX, DTS-ES 6.1 Discrete, Dolby Digital 2.0 Surround
Tekstitys: 
Bonukset: 
2 commentaries Making of -featurette Storyboard comparisons Deleted scenes Trailer Trailers for Artisan films and Sega videogames
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016