Elokuva

"Rise and shine, Adam. You're probably wondering where you are. I'll tell you where you might be. You might be in the room that you die in."

Kaksi miestä, tohtori Gordon (Gary Elwes) ja valokuvaaja Adam (Leigh Whannell), tulevat tajuihinsa ränsistyneessä kylpyhuoneessa, vailla pienintäkään hajua miksi ja miten he ovat joutuneet kyseiseen karmivaan läävään. Molemmat ovat kahlittuina putkistoon vahvalla ketjulla. Keskellä lattiaa makaa kuollut mies, jonka toisessa kädessä on revolveri, toisessa kasettinauhuri. Nauhurilta selviää pelin henki: Gordonilla on hieman yli seitsemän tuntia aikaa tappaa Adam tai hänen vaimonsa ja tyttärensä kuolevat - jonka lisäksi he molemmat jäisivät virumaan kahlittuina omaan yhteiseen hautakammioonsa. Kylpyhuoneesta löytyy piiloitettuna tarvikkeita, mukaan lukien kaksi sahaa, tehtävän suorittamiseksi. Peli alkakoon.

Kaksikko on joutunut poliisin tavoittelemattomissa pysyneen median nimeämän palapelimurhaajan kynsiin. Teknisesti hän ei edes ole murhaaja; hän asettaa uhrinsa tilanteisiin, missä he mitä todennäköisimmin joutuvat tappamaan itsensä. Kukaan ei kuitenkaan joudu uhriksi ilman syytä. Palapelimurhaaja valitsee pikku leikkeihinsä henkilöitä, jotka eivät arvosta elämäänsä. Käytännössä tämä tarkoittaa narkkareita, vaimoaan pettäviä miehiä, tirkistelijöitä tai itseään viilteleviä surkimuksia - ihmisiä, joita ei nykymaailmassa tarvitse kauaa etsiä. Myös Gordon ja Adaman ovat pelissä mukana syystä.

Malesialaissyntyisen James Wanin ohjaama, vuonna 2004 ilmestynyt Saw (joka jäi uupumaan nasevaa saha-suomennosta) on alkuastelmaltaan äärimmäisen mielenkiintoinen pikkubudjetin gore-jännäri. Elokuvan toista pääosaa esittävän Leigh Whannellin käsikirjoittama elokuva on tarinaltaan mitä mielenkiintoisinta ja mielenvikaisinta länsimaalaista tarjontaa pitkään aikaan. Aasialaisten remake-elokuvien aikana Saw nostaa päätään aidon sadistisena jännärinä, josta ei verta saati irtileikattuja raajoja puutu. Palapelimurhaajan leikkejä ilahduttavan yksityiskohtaisesti esittelevä elokuva pitää verrattain sairasta tunnelmaansa yllä loppumetreille asti, pienen kompastelun, joskin myös näppärien oivalluksien saattelemana.

Häkellyttävän pikaisesti kahdeksassatoissa päivässä kuvattu elokuva kärsii kuitenkin hieman tuotannollisesta ripeydestään. Ilman harjoittelua työskentelevät näyttelijät, erityisesti Gary Elwes, ovat selvästi useissa kohtauksissa hieman hukassa yrittäessään päästä rooliensa sisälle lakonisia toteamuksia laukoen. Myös niin sanottua halpaa kuvamateriaalia on yritetty peittää häiritsevillä nopeutuksilla sekä raadikaaleilla kuvanmuokkauksilla. Katsojan ärsytystä lisää vielä onneton rymistelymusiikki, joka kiihtyy muka osuvasti elokuvan loppua kohden. Painostavimmat kohtaukset vietetäänkin jälleen kerran täydessä hiljaisuudessa.

Hieman ontuvasta tuotannostaan huolimatta Saw viihdyttää katsojaansa useiden muiden pikkubudjetin elokuvien tapaan mielenkiintoisella tarinalla. Kun tuotantoarvot lähentelevät kengännauhaa, pitää itse elokuvalla olla bensaräjähdyksien sijasta jotain kerrottavaa. Saw tarjoaa yllätysmomentteja tasaisella syötöllä, eikä kyynisinkään katsoja voi väittää tietävänsä mahdollista loppuratkaisua heti alkumetreillä. Toki pientä kerronnallista hölmöilyäkin on tarttunut haaviin muutaman juonenkäänteen verran, mutta samalla elokuva tarjoaa hyvinkin oivaltavia tehokeinoja, joista eräskin salamavalokohtaus tuo ilahduttavasti mieleen Hitchcockin Takaikkuna (1954) -elokuvan. Siinä missä Saw jää jälkeen dollarien määrässä, voittaa se keksliäisyydessään.

Heti menestyksekkäänä avausviikonloppunaan oikeudet jatko-osaansa saanut Saw jää historiaan yhtenä vuoden 2004 mieleenpainuvimmista jännäreistä. Wanin veret seisauttavaa elokuvaa on yleisesti verrattu useaan otteeseen David Fincherin niin ikään paljon huomiota pyydystäneeseen Se7eniin (1995) sekätylerdurdenmaisen ideologiansa vuoksi samaisen ohjaajan Fight Clubiin (1999). Edellä mainitut elokuvat ovat kuitenkin Saw'ta huomattavasti ajatuksia herättävämpiä tutkielmia länsimaisen elämämme arvoista, kun taas Saw itse on enemmän tai vähemmän verta ja suolenpätkiä kylpyhuoneen lattialla. Tästä huolimatta Wanin sahailu on mitä sadistisinta pikkubudjetin viihdettä, josta ei intensiivistä jännitystä puutu.

Tekniikka

Elokuvan kuva (anamorfinen 1.85:1) on kauttaaltaan hieman rakeinen, jota paikoitellen runsas kuvanmuokkaus vielä korostaa entisestään. Hieman heikko kuvanlaatu on kaiketi peräisin myös osittain pienellä budjetilla kuvatusta alkuperäismateriaalista, joten pelkkää siirtoa ei käyne moittiminen. Kaiken kaikkiaan kuva näyttää kuitenkin varsin siedettävältä, ja jos pieni rakeisuus sopii johonkin elokuvaan, niin tähän.

DVD tarjoaa Dolby Digital 5.1 -ääniraidan lisäksi myös DTS-äänet. Äänimaailma on huikeine tehosteineen erittäin dynaaminen. Dialogi toistuu hyvin selkeästi ja loppua kohden yhä enemmän käytetty musiikki kuulostaa niin ikään varsin hyvältä. Kokonaisuudessaan julkaisun äänipuoli on oikein hyvässä kunnossa.

Lisämateriaali

DVD:ltä löytyy varsinaisena lisämateriaalina ainostaan James Wanin ja Leigh Whannellin yhteinen kommenttiraita. Nuoret elokuvantekijät juttelevat innokkaina yhteisestä projektistaan, paljastaen paljon triviatietoa sekä myöskin hauskoja kommentteja elokuvan tekemisestä. Erityisesti pienen budjetin elokuvan tekemiseen liittyviä ongelmia setvitään ilahduttavan paljon. Kommenttiraita ja sen tarjoamat ratkaisut alleviivaavat yhä enemmän miesten kekseliäisyyttä, jota totisesti tarvittiin elokuvaa kuvattaessa yhdessä ainoassa rakennuksessa. Kaiken kaikkiaan kommenttiraita on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, eikä tylsiä, hiljaisia hetkiä juurikaan pääse syntymään.

Lisäksi levyltä löytyy elokuvan traileri sekä sneak previews -kooste.

Yhteenveto

James Wanin ohjaama ja Leigh Whannellin käsikirjoittama Saw on pienen budjetin elokuvaksi omassa genressään varsin omaperäinen ja onnistunut teos. Loppua kohden hieman harhailemaan lähtevä elokuva on täynnä nokkelia ideoita, jotka kompensoivat paikoitellen ontuvaa kerronnallista rytmitystä. Kaiken kaikkiaan Saw on mitä mainiointa perjantai-illan goreilua, vaikka ei genrensä konseptia uudestaan pystynytkään keksimään.

DVD on teknillisesti hyvää keskitasoa, mutta lisämateriaalia ei levyltä kommenttiraidan lisäksi juurikaan löydy. Elokuvasta on kuitenkin julkaistu myös meillä Suomessa kahden levyn erikoisjulkaisu, joka sisältää huomattavasti enemmän lisämateriaalia.