Elokuva
Viime vuosina Johny To Kei-Fung on noussut hongkongilaisten elokuvantekijöiden eliittiin. Hän on kerännyt lukuisia ehdokkuuksia, palkintoja ja kunniamainintoja erinäisillä elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Nyt Suomessakin julkaistulla poliisitrillerillä PTU Johnie To voitti sekä Hongkongin elokuva-alan ammattilaisten (Hong Kong Film Awards 2004) että Hongkongin kriitikoiden (Hong Kong Film Critics Society Awards 2004) myöntämät parhaan ohjaajan palkinnot. Tämän lisäksi PTU voitti taiwanilaisen Golden Horse –palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta. Omalla tavallaan PTU:ssa To palaa samoihin tunnelmiin ja maisemiin kuin aiemmassa kiitetyssä rikostrillerissän The Mission (1999). Molemmissa on saman ohjaajan ja tuotantoyhtiön lisäkai muitakin yhteisiä taustavoimia aina samoista näyttelijöistä alkaen.

Johnie Ton vakionäyttelijöihin kuuluva Suet Lam saa vihdoinkin PTU:n myötä kauan kaipaamansa ja ansaitsemansa pääroolin. Suet Lamin on komisario Lo, joka nuorta kriminaalia jahdatessaan onnettomien sattumien kautta kadottaa aseensa. Kadonneesta aseesta muotoutuu eräs tarinan ytimistä. Lo käyttää seuraavan yön aseensa etsimiseen. Aseen on löydyttävä ennen aamun koittoa, tai muuten käy ohraisesti ja tulossa olevalle ylennykselle saa sanoa hyvästit pitkäksi aikaa. Avukseen aseenetsintään Lo saa Hongkongin katuja partioivan poliisin erikoisyksikön johtajan Tienin (Simon Yam Tat-wah). Lo tietää, että aseen katoamisaikaan hänen kanssaan kahnauksessa ollut mies työskentelee Letiksi kutsutun gangsterin alaisuudessa. Miestä vain ei tunnu löytyvän mistään.

Tilanne vaikeutuu tutkimusten siirryttyä rikospoliisille. Tutkimuksia johtava Leigh Cheung (Ruby Wong Cheuk-ling) tuntuu olevan erityisen tarkka arvovallastaan. Poliisin eri yksiköiden arvovaltakamppailu ja kommunikaation puute on eräs suurimpia ongelmia. Monet ongelmat voitaisiin ratkaista varsin helposti, mikäli poliisit kykenisivät jakamaan tietojaan ja toimimaan yhteistyössä. Informaation panttaus ja oman edun valvominen on kuitenkin omiaan kiristämään tilannetta miltei umpisolmuksi. Myös PTU-erikoisosaston iskujoukkojen sisällä on erimielisyksiä Tienin ottaessa yhteen toisen katupartion johtajan (Maggie Siu Mei-kei) kanssa.

Alun ravintolakohtaus tuo hyvin esille Johnie Ton tavan esittää sinällään vakavaa draamaa alamaailmassa vallitsevasta nokkimisjärjestelmästä. Samalla To ujuttaa mukaan annoksen hienovaraista komiikkaa. Huumoriannos ei kuitenkaan missään vaiheessa vie huomiota liiaksi itseensä, ja tilanteen jännite säilyy yllä kaiken aikaa.

Muutoinkin PTU on Johnie Tolle tyypillistä tyylittelyä. Kuvauksesta vastannut Cheng Siu-keung on onnistunut vangitsemaan Hongkongin öiset maisemat tyylikkäästi. Täysin realistinen maisema ei kuitenkaan ole. Illan koitteessa kaduilla kulkee vielä satunnaisia hahmoja, mutta yön koittaessa kadut ovat omituisen autioita. Aivan kuin koko Hongkongissa vallitsisi ulkonaliikkumiskielto. Poliisit saavat partioida kaduilla aivan yksikseen. 

PTU ei ole jatkuvaa toimintaa täyttä oleva leffa, vaan pikemminkin hitaammin etenevää draamaa. Toki mukana on toimintaakin, mutta PTU erityisesti seuraa henkilöhahmojensa toimintaa ja tekojen seurauksia. Henkilöhahmoja ei syvennetä erityisemmin, eikä katsoja saa tilaisuutta tutustua päähenkilöihinkään erityisen hyvin. Se on kuitenkin odotettua ottaen huomioon jo elokuvan varsin lyhyt kesto. Toisaalta tarina kertoo ainoastaan yhden yön tapahtumista. Tuskin yhden yön aikana voi olettaa tutustuvansa keneenkään erityisen hyvin. Suet Lam tekee mainiota työtä parhaansa yrittävänä, mutta alati virheitä tekevänä, onnettomana olosuhteiden uhrina. Simon Yam onnistuu omalla olemuksellaan luomaan uskottavan hahmon poliisina, joka on tarvittaessa valmis tulkitsemaan lain kirjaimia omiin tarkoituksiinsa sopivalla tavalla.

Sinällään tarina on varsin yksinkertainen, mutta toteutus tekee siitä keihtovan kokonaisuuden. Mukaan ei ole yritetty tunkea liikaa erilaisia juonen käänteitä. Elokuva säilyy jäntevänä ja mielenkiintoisena kokonaisuutena yhden yön tapahtumista.

Kuva
Tummasävyinen, lukemattomista öisistä kohtauksista ja harmaanruskeistä värisävyistä koostuva kuva on mainio. Kuvassa ei ole juurikaan havaittavissa lähdemateriaalista peräisin olevia roskia tai naarmuja. Myös värit toistuvat varsin luonnollisesti, ainoastaan joissakin öisissä kohtauksissa kiinnittää huomiota kuvan liialliseen sinisävyisyyteen.

Ääni
Vaikka takakannessa mainitaan ainoastaan stereo-ääniraita, on mukana myös 5.1-monikanavamiksaus. Sekä dialogi että musiikki kuuluvat selkeästi ja puhtaasti.  Surround-kanavia käytetään runsaasti hyodyksi, joten myös takakanavilla ja subwooferilla on mukavasti tekemistä.

Lisämateriaali
Lisämateriaalina on ainoastaan elokuvatrailerit elokuviin PTU (2:01), Eternal (1:05), Wire In The Blood (1:57), The Woodsman (2:08), This Girl's Life (1:42) ja Perfect Strangers (1:52).

Yhteenveto
Palkittu Johnnie Ton trilleri on tyylikäs ja tyylitelty tarina yhden yön tapahtumista poliisien elämässä ja rikollisten. Visuaalisesti ja tunnelmaltaan tummasävytteisessä tarinassa poliisi etsiessään kadottamaansa asettaan törmää rikollisten veriseen välienselvittelyyn. DVD on teknisesti varsin laadukas, vaikka lisämateriaalia ei mukana olekaan.