Elokuva

Full Moon Pictures on pienimuotoisiin, nopeasti rajoitetulla budjetilla tehtyihin kauhuleffoihin erikoistunut tuotantoyhtiö. Heidän krediitteihinsä lukeutuu mm. ikuisesti jatkuva Puppet Master –elokuvasarja ja Stuart Gordonin Castle Freak (1996). Yhtiön tuottamien elokuvien laatu on vaihdellut laidasta laitaan. Vuonna 2000 valmistunut The Dead Hate the Living onnistuu puutteistaan huolimatta yllättämään positiivisesti pirteällä yleisilmeellään. Perustarina noudattelee kliseisyyteen saakka kauhuelokuville tuttuja kaavoja. Klassiset kauhuleffat on katsottu tarkkaan ja The Dead Hate the Living on kuin pikkupoikien yritys tehdä heidän ihannoimiensa elokuvien kaltainen teos. Leffa on yhtäällä kunnianosoitus Lucio Fulcin, Sam Raimin ja George A. Romeron kaltaisille veteraaneille, toisaalta kieli puolittain poskessa tehty parodia.
 
Elokuvan alkuasetelma on tuttu monille aloitteleville elokuvan tekemisestä haaveileville. Joukko ensikertalaisia elokuvantekijöitä valmistautuu kuvaamaan kauhuelokuvaa. Käytössä olevan olemattoman budjetin vuoksi kuvauspaikaksi on valittu vanha, hylätty sairaala. Kuvausryhmä koostuu sekalaisesta joukosta varsin kliseisiä hahmoja. Kunnianhimoisen ryhmän tarkoituksena on tehdä läpimurto, jonka avulla he pääsisivät elokuvabisnekseen mukaan tekemään suurempia ja rahakkaampia leffaproduktioita. Erityisesti ensimmäistä elokuvaansa ohjaava David Poe (Eric Clawson) uhkuu intoa, ja hän onkin valmis tekemään mitä tahansa, jotta kuvattavasta leffasta tulisi mahdollisimman huomiota herättävä katselukokemus.

Kun he löytävät sairaalan kellarista aidon ruumiin, ohjaaja David Poe on löydöstä innoissaan. Ohjaajan painostuksen ansiosta ryhmä päättää käyttää ruumista rekvisiittana elokuvassaan. Epäonnekseen he onnistuvat herättämään Matt Stephensin esittämän vainajan henkiin. Häiritty ja häiriintynyt zombie on raivoissaan. Vihainen vainaja kutsuu avukseen joukon kuolleita tarkoituksenaan tappaa kaikki vastaan tulevat elävät ihmiset. Epäonnisen kuvausryhmän kohtalona on päätyä ensimmäisiksi uhreiksi. Ohjaajan ohella ryhmään kuuluu omaperäinen erikoistehosteista vastaava nörtti (Brett Beardslee), boheemi kuvaaja (Rick Irwin), ohjaajan sisar (Kimberly Pullis) ja ohjaajaan ihastunut tuottaja (Jamie Donahue). Elokuvan naispääosaan aiottua näyttelijätärtä esittää muodollisesti pätevä Wendy Speake. Benjamin P. Morris onnistuu vaikeuksitta esittämään täysin lahjatonta, näyttelijänurasta haaveilevaa pojan koltiaista. Muutoinkin näyttelijätyöskentely on parhaimmillaan keskinkertaista.

Ohjaaja-käsikirjoittaja David Parker on selvästi tutustunut italialaiseen kauhuelokuvaan ja esimerkiksi Lucio Fulcin vaikutus on näkyvissä erittäin selvästi. Myös Sam Raimin ohjaamat Evil Dead –leffat ja Romeron sittemmin neliosaiseksi paisunut zombie-trilogia on tutkittu tarkkaan. Lukemattomista selvistä lainauksista huolimatta David Parker on onnistunut luomaan pirteän kokonaisuuden. Vaikka leffaa ei voi sanoa omaperäiseksi, on vanhoista tutuista aineksista koottu piristävän erilainen soppa. Runsaasti viittauksia muihin elokuviin sisältävä The Dead Hate The Living voidaan nähdä hengenheimolaisena Screamin ja Scary Moviesin kaltaisille teoksille. Parkerin zombie-leffa on kuitenkin puhtaampaa ja raadollisempaa kauhua kuin kevyehköt Screamit, parodisista Scary Movie –sketsikokoelmista puhumattakaan.

Meikkaus on toteutettu tavanomaisesta poikkeavalla tyylillä ja zombiet ovat ulkonäöltään hieman erikoisia. Parhaiten niitä voisi luonnehtia Hellraiserista tuttujen helvetillisten zenobiittien ja Fulcin mädäntyneiden elävien kuolleiden ristisiitoksiksi. Veriset erikoisefektit ovat esimerkillisen hyvin toteutettuja. Parissa kohtauksessa anatominen ja fysiologinen epäuskottavuus kuitenkin onnistuu pilaamaan tunnelmaa. Aikaansaatu leuan alas loksauttava humoristinen efekti saattaa kuitenkin olla tarkoitushakuinen. Pari vahvasti erikoisefekteihin tukeutuvaa jaksoa näyttää varsin itsetarkoituksellisilta. Juonen etenemisen kannalta niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta tekijät eivät ole malttaneet jättää pois mielestään erinomaisia tehosteita. Erityisen maininnan ansaitsevat poikkeuksellisen tökerösti tietokoneella toteutetut optiset efektit. Eräässä yhteydessä tyhjän päällä leijailevat liekit pilaavat muuten kohtuullisen toimivan kohtauksen totaalisesti.
 
Leffa on selvästi suunnattu italokauhun ystäville. Verta säästelemättä tehdystä leffasta on pyritty tekemään kovan luokan verisplatteri runsaine gore-efekteineen ilman sen kummempaa hienostelua. Tapahtumien taustalla on mystiset mustaan magiaan viittaavat kokeet, joilla pyritään avaamaan portteja toiseen, kiellettyyn maailmaan.  Puutteistaan huolimatta The Dead Hate The Living on piristävä lisä aidon kauhuelokuvan saralla. Aikakautena, jolloin kauhuelokuvista pyritään tekemään kepeitä, mahdollisimman suurelle yleisölle soveltuvia kevytversioita, on positiivista nähdä yritystä myös astetta raskaamman gore-iloittelun rintamalla.

Kuva

Elokuva on alkuperäisellä kuvasuhtella 1.33:1. Kokonaisuutena kuva on laadultaan kohtuullisen hyvä pienen budjetin elokuvaksi. Kuva ei ole alun perinkään ollut aivan huippuluokkaa johtuen kuvattaessa käytetyistä halvemman hintaluokan laitteistoista. Leffa on kuitenkin onnistuttu siirtämään DVD:lle varsin hyvin, vaikka mukana onkin kuvan pakkaamisesta johtuvia artifakteja. Ongelma on kuitenkin suhteellisen pieni muutamia lyhyitä ongelmakohtauksia lukuun ottamatta.

Hämärämmissä kohtauksissa ei erottelukyky tahdo riittää ja yksityiskohdat tuppaavat hautautumaan tummaksi mössöksi. Muutoin kuva on varsin hyvä, vaikkei kykenekään kilpailemaan suurten studioiden huippujulkaisujen kanssa. Värit toistuvat mallikkaasti ja kontrasti on kohdallaan.

Ääni
Stereofoninen ääniraita on peruskamaa, yksinkertainen ja toimiva ratkaisu. Dialogi kuuluu selkeästi, mikä onkin tekstittämättömän julkaisun kohdalla erityisen tärkeää. Niukat äänitehosteen ja musiikki toistuvat asianmukaisesti ja hyvin tasapainossa keskenään ja suhteessa dialogiin.

Lisämateriaali
Lisämateriaalina on ainoastaan normaali elokuvatraileri ja suppea, yhdeksän kuvaa sisältävä kuvagalleria. Yhdysvaltalaisen Full Moonin DVD-julkaisussa olleet lisämateriaalit mukaan lukien ohjaajan ja näyttelijöiden kommenttiraita, eivät ole selvinneet matkasta Atlantin yli.

Yhteenveto
Halvalla tuotettu kauhuelokuva hakee inspiraationsa italokauhusta ja Romeron zombie-leffoista. Sekaan on lisätty mausteeksi ripauksia lukuisista muista genrensä tuotannoista. Lopputulos on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Elokuva sopii erityisesti gore-henkisemmän kauhistelun ystäville. DVD ei julkaisuna herätä syytä suurempaan ylistykseen ollen kuitenkin kohtuulista tasoa pienen budjetin tuotannoksi.