Dokumentit ovat suositumpia kuin koskaan. Ilmiön synnytti Amerikan oma vastarinnan kiiski, Michael Moore, dokumentillaan Bowling for Columbine, jossa tutkittiin mantereen asehulluutta. Bowling for Columbine puhkaisi kuplan, ja sittemmin aiheita on pursunnut niin ylensyönnistä, (Super Size Me, 2004) George W. Bush -hallinnon kritisoinnista (Fahrenheit 9/11, 2004) kuin pingviineistäkin (March of the Penguings, 2005). Tekijät ovat olleet joko pitkän linjan dokumentoijia tai uusia tulokkaita, kuten Jonathan Caouette. Hänen dokumenttinsa, Tarnation - nuoruus pilalla, on kaunistelematon katsaus hänen vaikeasta lapsuudestaan ja sen seurauksista.

Vuonna 2003 Jonathan saa puhelinsoiton, jossa kerrotaan hänen skitsofreenisen äitinsä, Renee Leblancin, ottaneen yliannostuksen lithiumia. Kyseinen puhelinsoitto palauttaa ahdistuneen Jonathanin takaisin menneisyyteen. Menneisyyteen, jota vainoavat huumeiden käyttö, raiskaukset, pahoinpitely ja erilaiset psyykkiset oireet. Menneisyys, joka on jättänyt fyysiset ja psyykkiset jäljet myös Jonathaniin. Kaikesta huolimatta hän ei ole vihainen vaan ymmärtäväinen, rakastava ja pelokas.

Tarnation on psykedeelinen sukellus Caouetten sekavaan nuoruuteen, johon tuntuu sisältyvän jokainen trauma, mitä voi vaan kuvitella. Lapsena hän matkasi äitinsä Renee kanssa Chigacoon, jossa Renee raiskattiin Jonathanin silmien edessä. Palattuaan takaisin kotiseudulle, Renee passitettiin jälleen mielisairaalaan. Leblanc oli lääkäreiden toimesta pistetty sähköhoitoon psyykkisten oireiden vuoksi, jotka sittemmin useiden satojen hoitokertojen jälkeen todettiin olleen vääriä. Jonathan joutui puolestaan pahoinpidellyksi kasvatuskodeissa jatkuvasti, ja lopulta hän päätyikin asumaan isovanhempiensa Adolphin ja Rosemaryn luokse. Satunnaiset vierailut äitinsä luona hoitokertojen välissä johti lopulta huumeisiin, jotka jättivät pysyvän jäljen Jonathaniin. Vain 13-vuotias Jonathan sai persoonattomuus-mielentilan (Depersonality Disorder). Persoonattomuudessa henkilö on jatkuvassa tai toistuvassa tilassa, joka ilmenee irrallisuuden tunteena ja olotilana, että hän näkee sielulliset prosessit ja ruumiinsa ulkopuolelta - kuin unitilassa ollessa.

Dokumentti on täysin Jonathan Caouetten käsialaa, ja se koostuu hänen kuvaamistaan kaitafilmeistä, valokuvista ja nauhoitetuista keskusteluista. Kuvaruutu on alituiseen täynnä kuvista tai videopätkistä, jotka ovat vahvasti käsiteltyjä. Psykedeeliset värit, toistuvat kuvat ja kaleidoskooppiset sommittelut aiheuttavat lievästi häiriintyneen katselukokemuksen, mikä on varmasti ollut Caouetten tarkoituskin. Tehokeinona puhetta on varsin minimaalisesti, ja dokumentti etenee yksinkertaisten tekstinpätkien myötä, jotka pakottavat katseen tekstin ympärillä velloviin tehokkaisiin kuviin.

Tarnation on erilainen dokumenttikokemus, eikä se ole helppoa katseltavaa. Caouetten ja hänen perheensä elämästä ei juuri valopilkkuja tunnu löytyvän, ja useat kohtaukset ovatkin surumielistä katseltavaa. Dokumentista puuttuu kuitenkin ydin. Caouette näyttää kaoottisella tyylillään hänen perheensä biografian, ja vasta aivan loppumetreillä ottaa kantaa asiaan. Viimeiset minuutit ovatkin dokumentin parhaimmistoa, Jonathanin esittäessä suorasukkaisesti kysymyksiä niin itseltään kuin isovanhemmiltaan.

Kuva
Dokumentin kuvallista antia on hieman vaikea arvioida, ja oikeastaan ainoa analyyttinen kommentti julkaisulle on: siitä saa selvää. Caouette on käsitellyt oikeastaan jokaista kuvaa ja videopätkää radikaalisti, muokaten kontrasteja, lisäten värejä, ja tehden niistä mahdollisimman aidon näköisiä hänen silmistään katsottuna. Kuten kuvakaappauksistakin selviää, on kyseessä erittäin häiriintynyttä jälkeä, joka samalla kuvastaa hienosti traagista tarinaa. 1.33:1-suhteinen kuva on siis tarkoitetun näköinen vuosikymmenten aikaisine videoineen ja kuvineen.

Ääni
Takakansitiedoista poiketen julkaisu sisältää Dolby Digital 5.1 -ääniraidan. Raita on häiriötön, ja se toistaa niin dialogin, musiikin kuin kaikki tehosteet selkeästi.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää Jonathan Caouetten kommenttiraidan, haastattelun (17:38) ja elokuvan trailerin. Kaksi ensimmäistä käy läpi Caouetten syitä dokumentin tekoon ja selittelyjä siinä käytettyistä tehokeinoista. Etenkin kommenttiraita on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, joka antaa mukavaa kontrastia psykedeeliselle kuvastolle ja älykkäälle kommentoinnille. Ajoittain se sortuu tosin ystävien nimien luetteluun, mutta on pääosin laadukasta jälkeä.

Yhteenveto
Tarnation – nuoruus pilalla on Jonathan Caouetten elämään perustuva dokumentti, jonka traaginen ja suorastaan tyrmäävä tarina esitetään psykedeelisin keinoin. Dokumentti poikkeaa perinteisemmistä lajikumppaneistaan, ja on rohkea yhden miehen teos omasta elämästään ja rakkaudesta äitiinsä. Valitettavasti Caouette ottaa kantaa vasta dokumentin loppumetreillä, alun keskittyessä biografiseen kerrontaan.