Elokuva:

Ranskalainen elokuva on tunnettu vapaamielisyydestään. Sikäläinen tuotanto luisteleekin silloin tällöin pehmopornon ja eroottisen elokuvan hämmentävässä välimaastossa. Välillä elokuva seisoo omilla jaloillaan, toisinaan taas kompuroi pikkutuhman tirkistelyn parissa. Jean-Claude Brisseaun ohjaama ja käsikirjoittama Salaiset leikit (Choses secrètes, 2002) ei ole silkkaa seksiä, mutta kovin vakuuttaviksi ei sen elokuvallisia ansioitakaan voi kehua. Pitkän linjan ohjaajalla on kuitenkin oma yleisönsä, jolle miesnäkökulmasta kuvattu naisten identiteettikamppailu maistuu.

Seksuaalista itsevarmuutta uhkuva Nathalie (Coralie Revel) työskentelee tanssijana hämyisessä strippiluolassa, jonka baaritiskin takana ujo hiirulainen Sandrine (Sabrina Seyvecou) tarjoilee viinaksia kuolaavalle äijälaumalle. Kaksikko potkitaan (kirjaimellisesti) työpaikasta surutta pois, ja katukivetyksellä loppuja vaatteita päälleensä haalivat tytöt lyöttäytyvät yhteen taistelemaan miehisen maailman pahuutta vastaan. Nathalie alkaa kouluttaa Sandrinesta itsenäistä ja rohkeaa naista. Koulutusohjelma sisältää muutaman lauseen verran valistusta sekä aimo annoksen niin tyttöjen makuuhuoneessa kuin julkisilla paikoilla tapahtuvaa hellää irstailua. Näillä avaimilla naikkoset aikovat avata ovet miesten maailmaan ja vaatia paikkansa säärtä, ja hieman muutakin, vilauttamalla. Ylevää.

Salaiset leikit yrittää kaikelta oheistoiminnalta ehtiessään tyrkyttää ylpeänä yhteiskunnallista sanomaansa. Yritykseksi se jääkin, sillä asian käsittely on kaikkea muuta kuin vakuuttavaa. Naistenlehtifilosofiaa pursuava elokuva puhkaisee lopulta oman kuplansa tekeleen loppumetreillä, jonka johdosta mielenvikaisella kokonaisuudella on kaiketi edes jotain sanottavaa. Vajaa kaksi tuntia hölmösti rytmitettyä jahkailua, runolliseen pukuun verhottuja mietelmiä ja teatraalista muhinointia ei kuitenkaan onnistu kohoamaan järin palkitsevaan loppuhuipennukseen. Toki elokuva on oikeassa monessa nyky-yhteiskuntaa koskevassa asiassa, mutta se ei tee silti projektista kovinkaan onnistunutta saati fiksua.

Näyttelijätyöskentely on elokuvan tasoon nähden ihan mukiin menevää, mutta varsinaisia valopilkkuja ei juurikaan löydy. Mieleenpainuvinta työtä tekee Fabrice Deville vallan ja nautinnon perässä juoksevana sosiopaattina. Kuvallisesti elokuva on kovin tylsähkö ja kameran takana on suurimmaksi osaksi päätetty kuvata yksinkertaisesti vain sitä, mitä tapahtuu. Pari hyvää sommitelmaa ja ainakin yksi mainio kamera-ajo on tallentunut filmille, mutta muuten meno muistuttaa rutiininomaista tv-sarjan kuvausta.

On elokuvalla toki hetkensä, ja joidenkin mieskatsojien mielestä niitä saattaa olla useitakin. Hyvät kohtaukset siellä täällä jäävät kuitenkin ontuvan kerronnan jalkoihin, eikä elokuva tunnu löytävän missään vaiheessa järkevää rytmiä tai suuntaa. Se yrittää olla vähän sitä ja tätä, ja päätyy lopulta sekamelskaksi, jota myös eroottiseksi draamaksi kutsutaan.

Kuva:

DVD:n kuva (1.33:1, alkuperäisen kuvasuhteen ollessa 1.66:1) on kauttaaltaan hieman rakeinen ja laajat pinnat elävät paikoittain. Muuten kuva on kiitettävän terävä ja värit toistuvat hyvin, joskin osa kuvasta on päätetty jättää julkaisusta väärän kuvasuhteen muodossa pois.

Ääni

Dolby Digital 2.0 -ääniraita toistaa pääasiassa dialogia (ja voihkintaa) sisältävän elokuvan vaatimattoman äänimaailman jokseenkin moitteetta. Paikoin dialogi jää häiritsevästi hieman sumeaksi taka-alalle, mutta muuten kaikki tarpeellinen toistuu stereoraidan puitteissa hyvin.

Lisämateriaali

Lisämateriaalia on tarjolla vain päänäyttelijöiden filmografioina, elokuvan trailerina ja TV-spottina.

Yhteenveto

Salaiset leikit -elokuvalla tuntuu olevan paljon kerrottavaa ja todisteltavaa, mutta kylmä tosiasia on tästäkin huolimatta se, että elokuva ei ole kovin hyvin tehty. Jos naisvartalon kaunis esittely ja kiivas, joskin hapuileva naisaate (käsi ylös, joka näkee ristiriidan) kiinnostaa, saattaa tästä draamasta olla jotain iloakin.