Pikaisen vilkaisun perusteella herra (Brad Pitt) ja rouva (Angelina Jolie) Smith viettävät tuiki tavallista perhe-elämää. Taloutta pitävät kunnossa rakennusinsinööri ja tietokoneasiantuntija. Näin siis teoriassa. Käytännössä molemmat ovat huipputason palkkatappajia, jotka ottavat hengen pois niin rikollispomolta kuin naapurin nörtiltä, kunhan hinnasta vain sovitaan. Hupi alkaa kun pariskunta sattuu osumaan samalle keikalle ja identiteettiverho alkaa repeillä.

Smitheina nähtävät Brad Pitt ja Angelina Jolie muodostavat elokuvan selvän pääosaparin. Sivuhenkilöitä ei ole oikeastaan kuin kaksi, jollei surkean ampumataidon omaavia kommandojoukkoja haluta laskea mukaan. Molemmat tähtinäyttelijät suoriutuvat rooleistaan ihan siedettävästi, mutta millään tavalla muistettavista roolisuorituksista ei ole kyse. Brad Pitt heittää roolinsa vakiotasoaan alemmalla intensiteetillä, ja tämä näkyy otteen puutteena. Näyttelijälahjansa moneen kertaan todistanut Pitt suorittaa näyttelyn lähinnä pienillä ilmeen muutoksilla ja otsaryppyjen liikuttamisella. Angelina Joliella on nähtävissä hieman enemmän yritystä, mutta Jolie tekee Alexanderit, ja hänen roolihahmonsa on jälleen kerran luotaantyöntävä. Vaikka tärkeitä henkilöhahmoja on ainoastaan kaksi, ei kumpaankaan pysty luomaan minkäänlaista kontaktipintaa, vaan Smithit jäävät hyvin etäisiksi.

Olisi väärin odottaa tämän kaltaiselta elokuvalta mitään hienoja juonikuvioita, eikä se niitä myöskään tarjoa. On kuitenkin hätkähdyttävää, että Mr. and Mrs. Smith ei onnistu siinä, missä niin monet muut kesäelokuvat sitä ennen ovat onnistuneet. Smithien seikkailut ovat nimittäin harvinaisen tylsää katsottavaa. Tapahtumaa on periaatteessa ihan riittävästi, mutta kaikesta tekemisestä puuttuu todellinen yritys. Minkäänlaista intensiteettitasoa ei onnistuta luomaan ja katsoja on varma jokaisen kohtauksen lopputuloksesta jo ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

On sääli, että kohtuullisen mielenkiintoisesta alkuasetelmasta ei saada yhtään mitään irti. Missään vaiheessa elokuvan tarina ei koukkaa katsojaa mukaansa. Lähtöpysäkille olisi saanut jäädä myös elokuvan kelvoton käsikirjoitus, joka on äärimmäisen tasainen ilman ainoatakaan kunnon kohokohtaa. Koko elokuvan alun toivoo, että henkilöllisyydet paljastuisivat ja päästäisiin itse asiaan. Elokuvan paras osa onkin tapahtumat kunnolla liikkeelle sysäävä päivälliskohtaus. Tilanteen laukeamisesta ei saada kuitenkaan irti mitään. Koko loppuelokuva on muutaman minuutin suvantovaiheita lukuun ottamatta pelkkää ampumista ilman päämäärää. Elokuvan loputtua toivoo, että alun status quota oltaisiin jatkettu pidempään ja molemminpuolista kissa hiiri -leikkiä pidetty yllä kauemmin.

Kerronnallisesti Mr. and Mrs. Smith on kuin ala-astelaisen He-Manista elämänkatsomuksensa imevän pikkupojan luomus. Kuusisivuisesta aineesta puolikas sivu käytetään tapahtumien käynnistämiseen ja tuosta eteenpäin koko loppu onkin yhtä ampumista. Valitettavasti tälläkään osa-alueella elokuva ei onnistu. Runsaasti viljellyillä toimintakohtauksilla on kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin, niistä puuttuu tunne. Smithit tuntuvat täysin haavoittumattomilta ja katsojalle on perin selvää kuinka kulloisessakin taistelussa tulee lopulta käymään. Suurempi ongelma on, että Bourne Identityssä hyvää jälkeä aikaansaanut Doug Liman on parissa vuodessa menettänyt kaiken sen räjähtävyyden, joka vielä pari vuotta sitten näkyi agenttiseikkailuissa. Toimintakohtaukset eivät tarjoa kuvaukseltaan tai asetelmiltaan uutta tai edes virkistävää. Elokuvan takaa-ajo-kohtaus on poikkeuksellisen laimea, eikä "suuresta" lopputaistelustakaan saada mitään irti ja Smithien lopun toistensa ympärillä pyörimiset ovat negatiivisessa mielessä häpeällistä katsottavaa.

Kesäelokuvaksi Mr. and Smith on outolintu. Vaikka jo aikapäivät kesän blockbusterit eivät ole olleet vuoden elokuvallisesti hienoimpia hetkiä, ovat ne yleensä tarjonneet juuri sitä mitä katsoja lähtee tällaista elokuvaa katsoessaan hakemaan: komeaa toimintaa, hauskoja tilanteita ja hyvää meininkiä. Mr. and Mrs. Smith ei onnistu tästä viihdepätkien pyhästä kolminaisuudesta tarjoamaan kuin muutaman puolihauskan jutun, sen sijaan näyttävyys ja reipas meininki loistavat täysin poissaolollaan. Monella tapaa elokuva muistuttaa Terminator 3: Rise of the Machinesia. Lääniä kyllä kaatuu, mutta millään ei ole mitään väliä.