Elokuva
On kahdenlaisia vampyyrielokuvia: niitä, jotka tutkailevat mystisyyttä vampyyrien takana, sekä niitä, jotka ottavat vampyyrit hahmoiksi ja pistävät ne tappamaan kaikkea asein ja hampain. Ensimmäiseen kastiin voidaan lukea Bram Stokerin Dracula (Dracula, 1992) ja Veren vangit (Interview with the Vampire, 1994), toiseen taas esimerkiksi Blade-sarja sekä Varjojen valtakunta (Underworld, 2003) ja sen jatko-osa, Suomessa suoraan DVD:lle lätkäisty Underworld: Evolution.

Underworld: Evolution jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Alussa selitellään hieman Underworldin vampyyreiden taustaa. Tämä lähinnä sen takia, että saadaan uusi hirviö jahtaamaan pääkaksikkoa. Itse pohjustus ei ole kovin kummoinen. Selene (Kate Beckinsale) ja Michael Corvin (Scott Speedman) ovat selvinneet, mutta joutuneet pakosalle. Perässään heillä on oikeastaan kaikki mahdolliset osapuolet, mukaan lukien supervampyyri Marcus (Tony Curran), joka haluaa Selenen hallussa olevan riipuksen. Riipuksella on jokin salaisuus, jota Selenekään ei tiedä, ja sitä lähdetään selvittelemään.

Juoni on alusta asti melko mitäänsanomaton, eikä tarjoile missään vaiheessa suurempia yllätyksiä. Toimintapainotteisen alun jälkeen tulee paljon suvantovaiheita, joissa juonen kiemuroita availlaan. Nämä vain tuntuvat täysin turhilta, kun koko kuvio on selvinnyt katsojalle jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, riippumatta siitä onko ensimmäinen osa tuttu vai ei. Samat asiat kuitenkin selitetään kerta toisensa jälkeen eri tavalla ja loppua kohti mentäessä olo on lähinnä turhautunut.

Toiminnastahan tässä elokuvassa on kuitenkin kyse. Sekin on vain aika tasapaksua aseiden paukuttelua ja mätkimistä. Taistelut kärsivät kunnon koreografian puutteesta, ja ilmeisesti ohjaaja Len Wiseman tykkää vaimostaan erityisesti hidastettuna. Ainakin Beckinsale nähdään useaan otteeseen kääntymässä tai hyppimässä hitaasti hiusten lepattaessa ja nahan kiiltäessä. Toinen toiminnan latistaja on elokuvan aseet, jotka on ilmeisesti korvattu kuulapyssyillä. Missä on korviin sattuva ja rinnassa tuntuva pauke? Lyönnitkin kuulostavat tehokkaammilta ja näyttävät tekevän enemmän tuhoakin. On toiminnalla kuitenkin hetkensä. Joskus oikea vaihde löytyy ja silloin elokuva vetää kyllä mukaansa. Tämä vain tapahtuu liian harvoin, ja jostain syystä loppua kohden toiminnan taso vain laskee. Loppua voikin pitää juonellisesti ja toiminnaltaan aikamoisena antikliimaksina.

Yhteenveto
Underworld: Evolution on kuin tasainen vuoristorata. Se ei tarjoile mitään uutta, eikä yllätä kertaakaan. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan ilman kummempia haasteita Kate Beckinsalen näyttäessä hyvältä, ja muiden ylinäytellessä rajusti. Elokuvalla on hetkensä, mutta ne jäävät onnettoman käsikirjoituksen ja pääosin ponnettoman toiminnan varjoon.