Elokuva
1800-luvun alkupuolelle sijoittuva Husaari katolla kertoo italialaisesta sotilaasta, Angelo Pardista (Olivier Martinez), joka matkustaa Ranskaan tarkoituksenaan osallistua Itävaltaa vastaan käytäviin taisteluihin. Hänet kuitenkin kavaltaa vanha lapsuudenystävänsä Maggionari (Claudio Amendola), ja Angelon pakomatka alkaa. Ihmiset jokaisessa kaupungissa ovat levottomia ja valmiita tappamaan jokaisen muukalaisen syytettynä juomaveden myrkyttämisestä. Maahan on nimittäin levinnyt raju koleraepidemia, joka tappaa ihmisiä hurjaan tahtiin. Lähes jokaisen Angelon löytämän talon asukkaat ovat kuolleet. Viimein hän päätyy katon kautta suureen taloon, missä oleskelee yksin nuori markiisitar, Pauline de Théus (Juliette Binoche). Pariskunta tutustuu toisiinsa teekupposen äärellä, ja sitten alkaa heidän yhteinen pakomatkansa halki koleran saastuttaman Ranskan.

Jean Gionon romaaniin perustuva elokuva oli ilmestyessään vuonna 1995 Ranskan kaikkien aikojen kallein tuotanto. Käytetty raha myös näkyy, sillä visuaalisesti se on kerrassaan mahtavaa katsottavaa. Maisemat ovat huikeita, ja satumainen tunnelma yhdistettynä taiteelliseen sommitteluun muodostaa täydellisen kokonaisuuden. Kuvallisessa kauneudessaan Husaari katolla muistuttaa pitkälti Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Hevosten kyydissä mennään vauhdilla, eikä miekkataisteluiltakaan vältytä. Tyyliltään tämä onkin ehdottomasti enemmän toimintaseikkailu kuin draama, millaiseksi takakansi sen on luokitellut.

Kaksituntinen tarina on erittäin tiivis. Tapahtumat soljuvat eteenpäin melkoisella vauhdilla, ja yhtä kovaa kyytiä saavat näyttelijätkin. Määrätietoinen Angelo tuntuu tietävän tiukassakin tilanteessa aina mitä tehdä tai miten selvitä. 1800-luvun naiseksi Pauline tuntuu myös harvinaisen rohkealta uhmatessaan niin sotilaita kuin yksinäisyyttäkin. Muut ranskalaiset tuntuvatkin heidän rinnallaan hieman hupaisilta juostessaan muukalaisia karkuun kuin päättömät kanat.

Tarina itsessään ei valitettavasti yllätä lainkaan. Se tuntuu jopa hieman sekavalta, eivätkä kaikki mukaan sotketut tapahtumat liity juoneen mitenkään. Elokuvaa katsoessa iskeekin helposti tunne, että kaikki romaanin tapahtumat on yritetty väkisin mahduttaa kahteen tuntiin. Vaikka tapahtumien tempo on melko nopeaa, siinä pysyy silti mukana, eikä liian nopeaan kerrontaan onneksi ole sorruttu. Kokonaisuutena tarinasta jää melko pirstaleinen maku, tuntuen vähän samanlaiselta päättömältä pakenemiselta kuin Maailmojen sotakin (2005).

Angelon ja Paulinen suhteeseen olisi voitu keskittyä piirun verran enemmän. Vaikka päähenkilöiden välistä draamaa on mukana nytkin mukavasti, jää se auttamatta kaiken pakenemisen jalkoihin. Kahden määrätietoisen ihmisen välillä väreilevä halujen ristiriita toimii sentään hyvin. Kun Pauline on pidättyväisempi jotain tahtoessaan, on Angelo heti valmis tekemään kaikkensa tätä auttaakseen. Sukset ovat moneen otteeseen vähällä mennä ristiin pariskunnan tahtoessa jatkaa eri reittejä eteenpäin.

1800-luvun maailma on onnistuttu luomaan hämmästyttävän hyvin. Kaupunkeja ja ihmisiä myöten tunnelma on suoraan aikakaudeltaan. Elokuva palkittiinkin ansioituneesti parhaasta puvustuksesta. Häikäisevät maisemat ja niiden halki juoksevat hevoset ovat herkkua kaikille fantasian ystäville. Tämän elokuvan visuaalista antia ei voi liikaa kehua.

Kuva
Valitettavasti upea kuva on ryssitty pahan kerran teknisellä puolella. Kuvasuhteena nähdään kyllä alkuperäinen 2.35:1, mutta se on puristettu kamalaan 1.33:1 letterbox-muotoon, vieläpä ei-anamorfisena. Yksityiskohtainen ja värikäs kuva on kuitenkin melko hyvää ja roskatonta laatua. Värit ovat hivenen haaleita, mikä on suuri harmi näinkin visuaalisesti mahtavassa elokuvassa. Remasteroinnilla ja anamorfisuuden lisäämisellä tästä olisi saanut ehkä yhden maailman kuvallisesti upeimmista elokuvista. Tällaisenaan sitä jaksaa kyllä katsoa, mutta riemunkiljahduksia ei ole luvassa niin paljon kuin ranskalaiset maisemat ansaitsisivat.

Ääni
Ääniraita on puhdas ja kaikin puolin hyvä. Sen suurin puute onkin ainoastaan kaksikanavaisuus. Dolby Digital Stereo 2.0 ei riitä alkuunkaan. Tällainen massiivinen elokuva olisi tarvinnut vähintään viisikanavaisen äänimiksauksen kuulostaakseen tarpeeksi hyvältä kuvallisen annin rinnalla.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Husaari katolla on visuaalisesti kerrassaan mahtava elokuva. Tarina ei tarjoa yllätyksiä, mutta hieman sekaiselta tuntuvan ranskalaisseikkailun jaksaa silti katsoa. Valitettavasti julkaisu on pilattu väärällä kuvaformaatilla ja ainoastaan kaksikanavaisella ääniraidalla. Henkeäsalpaavia maisemia ja fantasiamaisuudesta mielellään nauttiville tämä elokuva on kuitenkin ehdottomasti nähtävä.