Syntymäiloinen ja pikkuisen keppostelevakin Hyppelihiiri elelee kuin se kuuluisa heinäsirkka, sen sijaan että keräisi talvivarastoa, vain soittaa kitaraansa ja laulelee rallejaan, vaikka paras kaveri Martti Metsähiiri asiasta alituiseen muistutteleekin. Vaan talveakin pahempi uhka on Mikko Repolainen, ketku ja nälkäinen kettu, joka vaaniskelee Myökki-Pyökki-metsässä saalista. Vielä kun Mummeli-hiiri ja pieni karhunpokka Pummeli joutuvat keskelle selkkausta, on aika julistaa metsään uusi laki, joka takaa sen, että ketään ei saa syödä ja että kaikilla elävillä on siellä turvallinen koti.

Rasmus A. Sivertsenin ohjaama Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä pohjaa norjalaisen Thorbjørn Egnerin jo 1950-luvulla julkaistuun saman nimiseen klassikkosatuun, jonka opetukset yhteistyöstä ja -ymmärryksestä eivät ole vanhentuneet päivääkään.

Sympaattinen ja ihan koko perheelle passeli satu sisältää paljon myös hauskoja lauluja, joiden tyylilajit vaihtelevat vinhaan tahtiin musikaaleista perinteisempiin balladeihin. Perinteitä kunnioittaen käsityönä tehty nukkeanimaatio on kiva kuriositeetti näinä fotogeneettisten digihahmojen aikakautena. Hahmot ovat ilmekkäitä, kuvat kauniita ja teknisestikin kokonaisuus siinä määrin hallussa, että tunti ja vartti menee teatterin hämärässä yhdessä hujauksessa.

Suomeksi dubattuna sanomallinen seikkailu menee perille hienosti, sillä artikulointi on tarpeeksi selkeää ja dialogissakin kekseliäitä koukkuja. Ääneen pääsevät mm. Petrus Kähkönen (Hyppelihiiri), Antti Lang (Martti), Pasi Ruohonen (Mikko Repolainen), Sasu Moilanen (Karhuvaari), Vilppu Uusitalo (Pummeli), sekä maatalon ilkeinä isäntänä ja emäntänä Kari Tamminen ja Katja Aakkula.

Käsityön perinteitä kunnioittava, kaikin puolin kiva satuseikkailu on hyvä syy lähteä leffaan, vaikka koko perheen voimin.