Connecticut, 1992. Menestyskirjailija Joseph Castleman (Jonathan Pryce) saa kauan odottamansa puhelun Ruotsista, kutsun juhlaseremoniaan, missä hänelle luovutetaan kirjallisuuden Nobel-palkinto. Mukaan Tukholmaan lähtevät myös Joen vaimo Joan (Glenn Close) sekä heidän itsekin kirjailijan uralle pyrkivä poika David (Max Irons). Jo lentokoneessa perheen rauhaa häiritsee Joen elämäkerran kirjoittamista suunnitteleva toimittaja Nate Bone (Christian Slater), jolla on varsin arveluttavat näkemykset herra Castlemanin juhlittujen romaanien todellisesta synnystä. Kaikkia osapuolia stressaava matka ja median tarkkaan seuraaman gaalan tapahtumat sytyttävät perhepiirissä kipinän, joka roihahtaa täyteen raivoonsa.

Ruotsalaisen Björn L. Rungen ohjaama ja Jane Andersonin Meg Wolitzerin romaanin pohjalta käsikirjoittama The Wife on syvältä kouraiseva draama ja ennen kaikkea näyttelijätyön suurta juhlaa.

Kaiken takana on nainen, sanotaan, ja melankolisen, mutta rankasti räiskyvän draaman päähenkilön Joen tapauksessa asia pitää todella paikkansa. Runge aukoo tarinaa hitaasti, luo intiimin tunnelman pitäen kuvat tarkkaan rajattuina ja tuoden ihmisensä hyvin, hyvin lähelle. Monitasoinen tarinaa seuraa paitsi presenttiä hetkeä, avaa takaumina yli kolmen vuosikymmenen takaisia tapahtumia nuoren Joanin tavatessa yliopistossa kirjallisuutta opettavan Joen, jonka julkaisut eivät kuitenkaan tunnu saavan ilmaa alleen. Kun kirjallisesti lahjakas Joan ryhtyy toimeen, kertomukset löytävät koherentin muotonsa, eikä menestykselle ole tulla loppua.

Parhaimmillaan The Wife on huippunäyttelijöiden vahvan improvisoiduilta tuntuvissa kohtauksissa, joissa kieli on terävin ase. Glenn Close ja Jonathan Pryce tykittävät täysillä, ottavat tilan haltuun ja kaiken irti erinomaisen monipuolisesti kirjoitetuista henkilöhahmoistaan tehden roolisuoritukset, jotka onkin huomioitu lukuisilla palkinnoilla ja ehdokkuuksilla elokuvajuhlilla ympäri maailmaa. Erinomaisia ovat myös Closen ja Prycen nuorempia versioita esittävät Annie Starke ja Harry Lloyd. Max Irons vakuuttaa perheensä salatun menneisyyden eteen joutuvana poikana, eikä pahaa sanaa voi antaa myöskään Christian Slaterille vyyhtiä purkavana journalistina.

Vahva ja vaikuttava draama ja kahden huippunäyttelijän todellinen voiman näyte. Jälleen yksi lisätodiste siitä, että elokuvan tärkein elementti on käsikirjoitus.